Elämää Käpylässä

29.6.2010 | Luokat: elo | 5 kommenttia »
Tagit: , ,

Käpylän koti kesäkuussa 2010

Loppukevät ja alkukesä on ollut melkoista muutosta. Hässäkkääkin. Muutin Kannelmäestä Käpylään toukokuun alussa, asumaan ihan oikeaan omakotitalokommuuniin. Saman katon alla meitä elää nyt yhteensä kahdeksan: viisi ihmistä, kaksi kissaa ja yksi koira. Ainakin toistaiseksi tilaa koko konkkaronkalle on riittänyt hyvin.

Talomme on vuokra-asunto. Se on rakennettu 1930-luvulla, mutta remontoitu aivan vastikään – pesutiloissa viimeistelytyöt ovat jopa vielä hieman kesken. Neliöitä on yhteensä 240. Asunnon löysimme ihan vapailta markkinoilta. Kävin näytössä maaliskuussa, ja onni potkaisi sen verran, että omistaja valitsi vuokralaiseksi juuri meidän porukkamme.

Näkymä kallioiselle, kesäiselle, vihertävälle takapihalle.

Talossa ja yhteisasumisessa on monta mukavaa juttua. Eräs ihanimmista asioista on kallioinen takapiha, jolla viettää aikaa mielellään. Pötkötellen. Grillaillen. Kitaraa soitellen. Kirjaa lukien. Ja ihan vain istuskellen. Olen laittanut takapihan seudulle jos jonkinmoista kasvia kasvamaan, yrteistä härkäpapuihin asti. Jotkut kasvatukset ovat menestyneet hyvin, jotkut vähemmän kaksisesti.

Asunnon sisällä on mukavaa muun muassa se, että talossa on käytetty kaikenmoisia värejä. On punaista, on keltaista, on sinistä. Taloa on remontoitu hyvällä maulla ja ammattitaidolla.

Sininen makuuhuone.

Peruspalvelutkin ovat mainiot: on videotykkiä, valkokangasta, ilmalämpöpumppua. Kaksikiukaista saunaa, astianpesukonetta, hierovaa sänkyäkin. Kelpaa hippein elellä.

Erkkeri ja viherkasveja.

Kirjahyllyköt portaikossa.

Keittiö.

Ahomansikoita takapihalla.

5 kommenttia »
Tagit: , ,

Kannelmäestä Käpylään

16.5.2010 | Luokat: elo | Comments Off
Tagit:

Muutin kuun vaihteessa Kannelmäestä Käpylään. Vilskeestä ja paukkeesta linnunlauluun ja hiljaisuuteen. Asfaltin vierustasta metsän laitaan. Kerrostalosta omakotitalokommuuniin.

Ensimmäiset hetket Käpylässä ovat olleet ihastuttavia. Rauhallisia mutta hauskoja. Opettelua talon ja yhteisöasumisen tavoille. Sisustamista ja siivoamista. Kaikkea hyvää.

Tänään istutin kasveja ja yrttejä, päätin antaa kesän tulla.

Comments Off
Tagit:

Ydinvoimapäätös lähestyy – vaikuta nyt!

18.4.2010 | Luokat: politiikka | Comments Off
Tagit: , ,

gather_up_for_a_stopLisäydinvoimasta päätetään vielä tällä hallituskaudella. Koreografia on yksinkertainen: Mauri Pekkarinen (kesk) tuo lähiaikoina hallituksen pöydälle esityksen, jossa Pekkarinen todennäköisesti esittää luvan myöntämistä vähintään yhdelle ydinvoimalalle.

Kun Pekkarisen esitys on pöydällä, hallituksessa äänestetään.  Se  päättynee siten, että ydinvoimalupa tai -luvat viedään eteenpäin eduskuntaan. Vihreät äänestää hallituksessa lisäydinvoimaa vastaan, mutta kahdella ministerillä ei ydinvoimalupia hallituksessa kaadeta.

Pekkarisen tuleva esitys – oli se minkämoinen tahansa – ei ole ydinvoimakilvoittelun loppu. Se on lähtölaukaus kisan ratkaisevaan erään.

Lopullisen ydinvoimapäätöksen tekee eduskunta viimeistään alkusyksystä. Tässä tapauksessa eduskunnan rooli on suuri, sillä ydinvoima on eduskunnassa ns. “omantunnonkysymys”. Se tarkoittaa sitä, että puolueet eivät tee asiasta ryhmäpäätöksiä, vaan kansanedustajat saavat äänestää miten parhaaksi näkevät.

Siten kysymys lisäydinvoimasta ei jakaudu eduskunnassa hallitus – oppositio -linjalle, vaan kun kukin edustaja äänestää oman mielipiteensä mukaan. Ydinvoiman vastustajia löytyy Kokoomuksesta, palavasydämisiä ydinvoiman kannattajia Vasemmistoliitosta. Vihreät tullee olemaan ainoa puolue, joka äänestää asiassa yksimielisesti – yhtenä äänenä lisäydinvoimaa vastaan.

Ydinvoiman vastaisen lobbausurakoinnin tulee nyt suuntautua puolueisiin ja kansanedustajiin, joiden kannat ovat vielä haparoivia. Erityisen tärkeää on vaikuttaa Keskustan, SDP:n ja Vasemmistoliiton epäröiviin kansanedustajiin.

Heidän kanssaan voi keskustella esimerkiksi ydinvoiman huonoista työllistämisvaikutuksista – uusiutuvilla ja hajautetulla energiantuotannolla sekä uusia energiainnovaatioita tukemalla tuetaan aidosti kotimaista työvoimaa. Samalla voi mainita, että ydinvoimassa rahat valuvat muualle: reaktorit tulevat ulkomailta, samoin kuin niiden rakentajat. Siitäkin voi mainita, miten ydinvoimapäätös vie tilaa uusiutuvien kotimarkkinoilta: ydinvoimapäätöksen jälkeen uusiutuvat vaativat todella kovia valtion tukia, jotta ne voisivat pärjätä energiakilpailussa. Ydinvoiman jälkeen uusiutuviin panostaminen tulee todella kalliiksi.

Lisäruutia argumentteihin voi hakea esimerkiksi Vihreiden ydinvoimasivustolta, osoitteesta www.vihreat.fi/ydinvoima

Comments Off
Tagit: , ,

Kun tappaminen naurattaa

5.4.2010 | Luokat: politiikka | Comments Off
Tagit: , ,

Ja samlla kun syömme pizzojamme, hämmästelemme tigerwoodsskandaalejamme ja himoitsemme iPad-laitteitamme, toisaalla soditaan. Tapetaan lapsia. Tuhotaan perheitä. Kidutetaan ihmisiä, joidenkin ystäviä, sukulaisia, rakkaita.

Silmien sulkeminen hirveyksiltä on helppoa. Vielä helpompaa se on silloin, kun hirveydet tapahtuvat jossakin kaukana ja joillekin muille. Ihmisille, joihin meillä ei ole jokapäiväistä kontaktia.

Siksi on välttämätöntä, että maailmassa on unilukkareita, jotka eivät päästä meitä helpolla. Eräs unilukkareista on vuodettuja dokumentteja julkaiseva WikiLeaks, joka julkaisi vastikään videon eräästä tavanomaisesta amerikkalaisoperaatiosta Irakissa.

USA:n armeija on yrittänyt pimittää vuodetun videon. Ei mikään yllätys, sillä on masentavaa katsoa, miten tunteettomasti yhdysvaltalaissotilaat videossa teurastavat ihmisiä.  Tappaminen on heille helppoa ja hauskaa puuhaa. Jopa niin kivaa, että eräs sotilas anoo kuolevaa miestä poimimaan maasta aseen – jotta pääsisi viimeistelemään tapon.

Suurin juju videossa on se, että mitään asetta ei kuolevalla miehellä ole. Aseita eivät myöskään kanna videolla tapettavat Reutersin toimittajat. Eikä aseita ole kahdella paikalle sattuneella miehellä, jotka tapetaan, koska he yrittävät auttaa loukkaantunutta. Eikä aseita liene ammuskelussa loukkaantuvilla lapsillakaan.

Videolla mikään ei uhkaa yhdysvaltalaissotilaita. Silti he päättävät epämääräisen kuvamateriaalin ja itse keksimiensä meriselitysten, jopa valheiden perusteella tappaa joukon siviilejä ja nauraa tekonsa päälle.

Support the troops, sanotaan Amerikan mailla. Videon perusteella slogan on pantava uusiksi. Fuck the troops.

- – -

lisäys: siviilien tarinoita sotatantereilla kerää upeasti yhteen Joe Saccon mittava journalistinen sarjakuva Footnotes in Gaza. Arvioni täällä.

Comments Off
Tagit: , ,

Maistelin minä valkoviiniä

4.4.2010 | Luokat: elo, kulttuuri | Comments Off
Tagit: ,

Osallistuin viime viikolla Vihreä Lanka -lehden viiniherkkusuun, toimittaja Lena Björklundin johdolla järjestettyyn viininmaistatustilaisuuteen. Eli, alan slangilla, tastingiin.

Kokemus oli uusi, mutta miellyttävä – ja, arvattavasti, muuttui miellyttävämmäksi illan edetessä. Viinit olivat hyviä ja seura erinomaista – parempaa ei olisi voinut vaatia.

Omat suosikkini oli italialainen Triade bianco della Campania. Luonteikas ja selkeä valkkari.

Lena kirjoitti tastingista ansiokkaan blogin – suosittelen lukemaan.

Comments Off
Tagit: ,

Joe Sacco: Footnotes in Gaza

4.4.2010 | Luokat: kulttuuri | 1 kommentti »
Tagit: ,

(kritiikki julkaistu ensimmäisen kerran Sarjainfo 1/2010 -lehdessä)

footnotes_in_gazaYhdysvaltalaista Joe Saccoa (s. 1960) pidetään journalistisen sarjakuvan mestarina. Eikä syyttä: Saccon parhaat työt ovat tarkkanäköisiä reportaaseja vaikeista aiheista, kuten Bosnian sodasta sekä Palestiinan alueen ongelmista.

Suomessa Saccon tunnetuin julkaisu lienee albumi Palestiina. Siinä Sacco raportoi palestiinalaisten historiasta sekä nykyelämästä Israelin varjossa Länsirannalla ja Gazan alueella. Albumi on ollut myynti- ja arvostelumenestys – esimerkiksi vuonna 1996 se voitti arvostetun American Book Awardin.

Sacco palaa Palestiinan alueen ongelmiin viime vuonna julkaistussa albumissa Footnotes in Gaza. Teoksessa Sacco matkustaa Gazan kaistaleen eteläosiin ottamaan selvää vuonna 1956 tapahtuneesta verilöylystä, jossa israelilaiset sotilaat surmasivat 111 palestiinalaista. Albumi koostuu paitsi Saccon arkikokemuksista Gazan alueella, myös lukuisten palestiinalaisten kertomuksista ja muistoista.

Footnotes in Gaza on voimakas lukukokemus. Albumi tuo Palestiinan kauhut ja kurjuuden lukijan eteen – ei synkistellen tai mässäillen, vaan ihmisten kokemusten kautta tapahtumia raottaen. Saccon albumissa äänen saavat monenlaiset ihmiset – isoäidit, veljet, sotien veteraanit ja siviiliuhrit. Isralilaiset ja palestiinalaisterroristitkin.

Saccon albumi on malliesimerkki siitä, miten puhuttelevaa journalistista sarjakuvaa pitää tehdä. Albumi ei sorru saarnaamiseen, vaan se antaa lukijalle tilaa ajatella itse. Rakenteeltaan albumi on johdonmukainen ja selkeä, sisällöltään opettavainen ja puhutteleva, piirrosjäljeltään sisältöön sopivan realistinen.

Footnotes in Gaza -albumissa Sacco yhdistää sarjakuvan tehokeinoja journalistiseen osaamiseensa taitavasti. Piirrostyö ja teksti tukevat toisiaan mallikelpoisesti. Sisältö on karua mutta koskettavaa. Saccon albumi on niin taidolla tehty, että lukijan on jatkuvasti muistutettava itseään, että albumi kertoo todellisista ihmisistä ja tositapahtumista.

1 kommentti »
Tagit: ,

Robert Crumb: Genesis

4.4.2010 | Luokat: kulttuuri | Comments Off
Tagit: ,

(kritiikki julkaistu alkujaan Sarjainfo 1/2010 -lehdessä)

genesis”Raamatun ensimmäinen kirja kuvakertomuksena! Kokonaisuudessaan!”, huutaa yhdysvaltalaisen underground-ikoni Robert Crumbin (s. 1943) Genesis-albumin kansi.

Mitäpä siihen lisäämään. Genesis tosiaan on sarjakuvaversio Mooseksen ensimmäisestä kirjasta. Siihen sisältyy luomiskertomus, syntiinlankeemus ja vedenpaisumus. Kuten myös Baabelin tornin rakentaminen, Sodoman ja Gomorran tuho, Aabrahamin seikkailut sekä Jaakobin paini.

Underground-aikoinaan Crumb tunnettiin satiirikkona, joka nautti vakiintuneiden instituutioiden ärsyttämisestä sekä psykedeelihuumeiden käyttämisestä. Myöhempinä vuosinaan Crumb ei monen hippiaikalaisensa tavoin hurahtanut uskoon vaan pysytteli agnostikkona ja etsijänä. Siksi Crumbille Raamattu ei ole pyhä kirja vaan kokoelma myyttisiä kansantarinoita.

Lähtökohdat huomioon ottaen moni oletti, että Crumbin käsittelyssä Raamattu saisi kunnon kyytiä – edes pientä pyöritystä. Toisin kävi. Crumbin Genesis ei ole satiiri eikä edes omaääninen tulkinta Raamatun tapahtumista, vaan albumi on sarjakuvaksi muokattu Raamatun perinteinen, jopa konservatiivinen kuvitus. Genesis ei ole undergroundia, vaan historiallisen sarjakuvan ja Raamatun tulkinnan mainstreamia.

Genesiksen käsikirjoituksessa Crumb ei tulkitse Raamattua juuri lainkaan. Albumin tarina ja tekstit puhekuplia myöten ovat suoraan Raamatun sanaa. Niissä kohdissa, joissa tulkinnan varaa on jäänyt esimerkiksi Raamatun epäselvyydestä johtuen, Crumb perustaa tulkintansa vakiintuneeseen raamatuntutkimukseen. Vähien tulkintojensa taustoja Crumb selittää Genesiksen liiteosassa.

Omaa tulkintaa vältellessään Crumb menee sieltä, missä aita on matalin. Ratkaisu on tekijän kannalta helppo, sillä Raamatusta on vaikea sanoa mitään, mitä ei olisi aiemmin sanottu. Raamattunsa tuntevalle lukijalle Crumbin tulkinnattomuus tuo turvallisuuden tunnetta: Genesistä lukiessaan ei säikähdä eikä ylläty. Pitkästyy kylläkin.

On ikävää, että myös kuvituksessa Crumb välttää rohkeiden tulkintojen tekoa. Crumb sovittaa Mooseksen ensimmäisen kirjan tapahtumat osaavasti sarjakuvamuotoon, mutta sovitus on konventionaalinen, jopa tylsä. Kuvitus aihevalintoineen on perinteistä – samat teemat, kuvakulmat ja teatraaliset henkilöhahmojen asennot löytää mistä tahansa Raamatun tarinoita kuvittavasta teoksesta. Perinteistä on myös tarinan kulku ruudusta toiseen: esimerkiksi kokeiluja sarjakuvan tehokeinoilla ei Crumb tee.

Onneksi Crumb sentään piirtää tutulla tyylillään. Mustavalkoinen, jyrkkiä sävyjä suosiva piirrosjälki sopii Raamatun paatokseen hyvin. Hieman uutta näkemystä Raamattuun tuovat Crumbille tyypilliset siloittelemattomat ihmishahmot: miehet ovat tummia ja rujonkarvaisia, naiset rehevän seksuaalisia. Tosin myös hahmoja piirtäessään Crumb on aiempiin töihinsä verrattuna häveliäs ja kiltti.

Mauri Kunnas varoitti eräässä Nyrok City -stripissään, että tämän päivän kapinallinen on huomispäivän pieru. Genesis-albumin perusteella Robert Crumbille on käynyt juuri niin. Hänestä on tullut laimea, jopa vaaraton. On hämmästyttävää, että underground-ikonin albumin merkittävin ostajaryhmä löytyy USA:n raamattuvyöhykkeeltä ja että Raamatun tapahtumista kiinnostavampaa tulkintaa repii äärikonservatiivinen traktaattitaituri Jack Chick.

Comments Off
Tagit: ,

Riku Korhonen: Hyvästi, tytöt

3.4.2010 | Luokat: kulttuuri | Comments Off
Tagit: , ,

hyvastitytotRiku Korhosen novellikokoelma Hyvästi, tytöt on sekoitelma kirjoituksia, joita temaattisesti yhdistää paitsi nimeen nostettu hyvästely, myös haikeanlempeä tyttöjen kunnioitus.

Parhaimmillaan novellit ovat kauniita ja kirjallisesti tyylikkäitä. Erityisesti kokoelman alkupuolen tarinat ovat taidokkaita. Puolivälin jälkeen, novellien muuttuessa salakavalasti yhä fantasiamaisemmiksi, kokoelma menettää voimaansa – jälkipuolen tarinat eivät saa riittävästi ilmaa.

Korhosen ihastus Houllebecqin kirjoituksiin käy ilmi paitsi kokoelman kehyskertomuksesta, myös novellien miellyttävän keskieurooppalaisesta poljennosta. Toisin kuin esimerkiksi Lääkäriromaanissa, elämän käsittely on novelleissa lempeämpää – ja siten jollakin lailla lohdullisempaa, uskottavampaakin.

Parhaimmillaan Hyvästi, tytöt on suhteutettuna Korhosen aiempaan tuotantoon, erityisesti Lääkäriromaaniin. Novellikokoelman ja romaanin välille muodostuu synteesi; siinä on Lääkäriromaanin kannen mustaa ja Hyvästi, tytöt -kokoelman kannen pinkkiä.

Comments Off
Tagit: , ,

Samuel Beckett: Huonosti nähty, huonosti sanottu

3.4.2010 | Luokat: kulttuuri | Comments Off
Tagit: , ,

beckettBeckett tiesi mitä teki. Sen minkä Beckett teki, hän teki tinkimättömästi. Kenellekään kumartamatta.

Beckettin tinkimättömyys näkyy erityisesti kirjailijan myöhemmässä tuotannossa, josta Liken suomentama Huonosti nähty, huonosti sanottu on malliesimerkki. Se on lyhyt romaani, tai pikemminkin havainto, muistista, muistelemisesta ja tilasta (paikkana). Luonteeltaan teksti on lakoninen, ja se liehakoi hävyttömästikin symbolismin suuntaan.

Ei Huonosti nähty, huonosti sanottu ole laadukkainta Beckettiä. Siinä näkyy kirjailijan kääntyminen sisäänpäin sekä tarve tarkkailla samaa ilmiötä yhä uudestaan ja uudestaan, aina hieman eri kulmasta. Parhaimmillaan romaani on Beckettin kuvana – silloin, kun sitä lukee suhteessa kirjailijan elämään, tekoihin ja siihen aikaan, jolloin se kirjoitettiin. Omapäinen mies ei päästä irti eikä irralleen – siinä teoksen suurin ansio.

Comments Off
Tagit: , ,

Kauko Röyhkä: Kesä Kannaksella

10.3.2010 | Luokat: kulttuuri | Comments Off
Tagit: , ,

kesa_kannaksellaKauko Röyhkän ylivoimaisesti paras romaani on Kaksi aurinkoa. Se on taitavasti kirjoitettu, yllättävä ja hyvällä tavalla erilainen sotakirja viihdytysjoukoista sotarintamalla.

Sotateema sopii Röyhkälle. En ole varma, onko Kesä Kannaksella tekijänsä toiseksi paras romaani, mutta lähelle hopeamitalia se pääsee(*).

Kesä Kannaksella on inhimillisen raadollinen kuvaus kaukopartiomiesten elämästä ja ajatuksista paitsi rintamalla, myös siviilissä. Sotamiesten elkeet ovat kuin rokkitähdillä:  elämä on machoilua, huumeita ja vapaata seksiä. Toisaalta sotilaiden teot ja ajatukset ovat tunteikkaita, jopa herkkiä – sodan kauhuissa on myös lyyrinen puolensa.

Romaanin ansioita ovat selkeä kirjoitustyyli, hyvät henkilöhahmot sekä toimiva rakenne. Heikkous on sama, joka on vaivannut kaikkia Röyhkän kirjoja Kaksi aurinkoa -täysosuman jälkeen: juonen kaari ei ole loppuun asti mietitty. Siksi lukijalle tulee olo, että romaanista puuttuu jotakin olennaista. Toisaalta kyse on myös Röyhkän tyylistä: hän esittelee vain viipaleen elämää, tarjoamatta koko kakkua.

Juonen kaaren puutteita suurempi ongelma on se, että Kesä Kannaksella on kirjana Kaksi aurinkoa -romaanin uudelleenlämmittely. Teemat ovat sama. Historiallinen viitekehys on sama. Jopa Röyhkän horjuttamat tabut ovat samat – seksikohtauksiakin lienee romaaneissa saman verran.

Tällä kerralla Röyhkä saa synninpäästön, sillä Röyhkän sotakuvaa uudelleen lämmittelevä Kesä Kannaksella on itsenäisenä romaanina toimiva. Mutta kolmatta samantyylistä sotakertomusta Röyhkän bibliografia ei kaipaa.

-

(*) Se toinen hopeamitalikandidaatti on Miss Farkku-Suomi, ihanan aito kuvaus nuoruudesta sekä suomirokkielämästä 1970-luvulla.

Comments Off
Tagit: , ,

Kari Hotakainen: Ihmisen osa

10.3.2010 | Luokat: kulttuuri | Comments Off
Tagit: , ,

ihmisenosaHotakaisen merkittävimmäksi kirjaksi sanovat. Teräväksi, ankaraksi mutta myös hauskaksi kuvaksi ajastamme – töistämme, sukulaisistamme, elämästämme, eri sukupolvistamme.

Sanovat ketkä sanovat. Minulle Ihmisen osa ei ollut kovin kummoinen lukukokemus. Tämä siksi, että sitä vaivaa painolasti nimeltä Kari Hotakainen.

Painolastilla tarkoitan sitä kaksoishaastetta, että jokaisella lukijalla on näkemys Kari Hotakaisen kirjoista. Samoin Kari Hotakaisella lienee käsitys siitä, mitä lukijat hänen kirjoiltaan odottavat: tragikoomista miesproosaa, jonka tyylillisenä tunnusmerkkinä on hupsuttelevan aforistinen, napakka lause.

Juuri sitä on myös Ihmisen osa – eikä sitten muuta. Se on sääli, sillä tragikoomisuus ja hupsutteleva aforistiikka eivät tähän romaaniin sovi. Kun tarkasti arkea havainnoivan luvun jälkeen tulee tragikoominen hupsuttelu hautajaistilaisuudesta, Hotakaisen sanoma jää hotakaismaisen ilmaisun vangiksi. Siinä tärkeää ei ole se mitä sanotaan vaan se, miten nokkelasti sanotaan.

Ihmisen osassa Hotakaisen kirjalliset maneerit kääntyvät romaania vastaan. Koska kyse tuskin on Hotakaisen taitamattomuudesta, on tehtävä johtopäätös, että kyse on pikemminkin rohkeuden puutteesta. Hotakaisella on ollut sekä halu sanoa että paljon sanottavaa, mutta jossakin vaiheessa kirjailija on ryhtynyt painamaan jarrua.

Comments Off
Tagit: , ,

Huono puoli

17.2.2010 | Luokat: elo, politiikka | Comments Off
Tagit: , , ,

kettu

Pidin tänään Turun yliopiston sosiologian opiskelijoille luennon politiikassa työskentelystä. Luennossa muun muassa pohdin työn hyviä ja huonoja puolia.

Eräs huonoista puolista on se, että asiat ottaa turhan helposti henkilökohtaisesti. Tuntee itsensä riittämättömäksi, kun asiat eivät mene kuten toivoisi, kun maailma ei parane niin pian kuin haluaisi. Joskus sitä myös kantaa koko maailmaa harteillaan: asiat ja epäkohdat eivät unohdu kun töistä lähtee kotiin.

Eikä niiden pidäkään.

Silti, jonakin iltoina, raskaita asioita on niin paljon, että niiden jaksamisessa on työtä ja tekemistä.

Tänään oli sellainen ilta.

Oli raskasta tutustua eläinaktivistien turkistarhoilta kuvaamaan materiaaliin (www.tarhauskielto.fi – hatunnostoni tärkeän saitin teosta ja rohkeudesta materiaalin kuvamisesta). Miten ihmiset voivat osoittaa eläimiä kohtaan moista julmuutta, välinpitämättömyyttä? Miten joidenkin turhamaisuus voi mennä elävän olennon hyvinvoinnin ja oikeuksien edelle? Miten televisiossa turkistarhaajia edustanut nainen vaikutti niin sydämettömältä?

Oli raskasta seurata televisiosta kansanedustajien, erityisesti Keskustan ja Kokoomuksen eduskuntaryhmien puheenjohtajien, fundamentalistista ydinvoima-argumentaatiota. Miten joku voi uskoa, että Suomessa riittää tilaa kolmelle ydinvoimalalle ja kunnon määrälle uusiutuvia? Miten joku voi perustella ydinvoiman lisärakentamisesta päättämisen tarvetta nyt, vuonna 2010, kun tarvetta päätökselle edes teoreettisesti ei ole vielä moneen vuoteen? Miksi toimittajat eivät osaa tätä kysyä?

Oli raskasta seurata Helsingin kaupunginvaltuustossa käytävää keskustelua kasvisruokapäivästä. Miten joku voi tosissaan ajatella, että kasvisruoka kurjistuttaa koululaiset? Miten pienet ilmaston ja eläinten hyväksi tehdyt teot voivat olla joillekin niin mahdottomia hyväksyä?

Asiat ovat raskaita, mutta niitä on jaksettava parantaa, jotta hyvien puoli voittaisi. Monesti niin myös käy: pitkän, lähes eeppisen keskustelun jälkeen Helsingin kaupunginvaltuusto äänesti kasvisruokapäivän puolesta äänin 47-35.

Hyvä päätös todistaa vanhan sanonnan oikeaksi: maailma muuttuu, kun sitä muutetaan.

Comments Off
Tagit: , , ,
« Vanhemmat merkinnät
Uudemmat merkinnät »