Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
Elina Hirvosen toinen romaani Kauimpana kuolemasta on tarina halusta elää – sekä halusta antaa toisille elämä. Olla hetken verran kaukana kuolemasta.
Afrikkalaisten ja suomalaisten erilaisia, mutta tavallaan niin yhtäläisiä maailmankuvia peilaava romaani on upeasti kirjoitettu. Erityisesti henkilöhahmojen kuvaajana, kertojana, esiintuojana Hirvonen on mestari. Hänen tapansa antaa ihmiselle omat äänet on niin vakuuttava, että hahmojen muistot, tarinat ja kokemukset tuntuvat iholla asti. Harvoin suomalaisessa kirjallisuudessa henkilöhahmot tulevat näin tutuiksi – näin lähelle.
Jos esikoisromaanissa Jotta hän muistaisi saman Hirvosen tyylissä oli säröjä, jonkun verran ylilyyristä lauserakenteiden krumeluurikoristelua, ei tässä romaanissa tyylirikkoja tapahdu. Hirvosen paketti on niin hyvin kasassa, että mikäli Kauimpana kuolemasta ei ole syksyn Finlandia-ehdokkaiden joukossa, tapahtuu suoranainen kirjallinen vääryys.
Comments OffTagit: kirjakritiikki, kirjallisuus, proosa
