Käpylän koti kesäkuussa 2010
Loppukevät ja alkukesä on ollut melkoista muutosta. Hässäkkääkin. Muutin Kannelmäestä Käpylään toukokuun alussa, asumaan ihan oikeaan omakotitalokommuuniin. Saman katon alla meitä elää nyt yhteensä kahdeksan: viisi ihmistä, kaksi kissaa ja yksi koira. Ainakin toistaiseksi tilaa koko konkkaronkalle on riittänyt hyvin.
Talomme on vuokra-asunto. Se on rakennettu 1930-luvulla, mutta remontoitu aivan vastikään – pesutiloissa viimeistelytyöt ovat jopa vielä hieman kesken. Neliöitä on yhteensä 240. Asunnon löysimme ihan vapailta markkinoilta. Kävin näytössä maaliskuussa, ja onni potkaisi sen verran, että omistaja valitsi vuokralaiseksi juuri meidän porukkamme.
Näkymä kallioiselle, kesäiselle, vihertävälle takapihalle.
Talossa ja yhteisasumisessa on monta mukavaa juttua. Eräs ihanimmista asioista on kallioinen takapiha, jolla viettää aikaa mielellään. Pötkötellen. Grillaillen. Kitaraa soitellen. Kirjaa lukien. Ja ihan vain istuskellen. Olen laittanut takapihan seudulle jos jonkinmoista kasvia kasvamaan, yrteistä härkäpapuihin asti. Jotkut kasvatukset ovat menestyneet hyvin, jotkut vähemmän kaksisesti.
Asunnon sisällä on mukavaa muun muassa se, että talossa on käytetty kaikenmoisia värejä. On punaista, on keltaista, on sinistä. Taloa on remontoitu hyvällä maulla ja ammattitaidolla.
Sininen makuuhuone.
Peruspalvelutkin ovat mainiot: on videotykkiä, valkokangasta, ilmalämpöpumppua. Kaksikiukaista saunaa, astianpesukonetta, hierovaa sänkyäkin. Kelpaa hippein elellä.
Erkkeri ja viherkasveja.
Kirjahyllyköt portaikossa.
Keittiö.
Ahomansikoita takapihalla.
Tagit: arki, Helsinki, Käpylä
Hip ja hei! Onnea uuteen kotiin! Näyttää ihan mahtavalta :)
Vaikuttaapa kerrassaan ihanalta talolta – ja pihakin on mitä kaunein! Onnea uuteen kotiin!
Ihana koti!
Ei tuollaista taloa olekaan! Aivan mahtava, siis. Voisin parin viikon päästä tulla kurkistamaan ihan paikan päälle, miltä näyttää – jos vain olet maisemissa.
Mä tahdon teidän keittiön. Ja takapihan. Ja…