(kritiikki julkaistu alkujaan Sarjainfo 1/2010 -lehdessä)
”Raamatun ensimmäinen kirja kuvakertomuksena! Kokonaisuudessaan!”, huutaa yhdysvaltalaisen underground-ikoni Robert Crumbin (s. 1943) Genesis-albumin kansi.
Mitäpä siihen lisäämään. Genesis tosiaan on sarjakuvaversio Mooseksen ensimmäisestä kirjasta. Siihen sisältyy luomiskertomus, syntiinlankeemus ja vedenpaisumus. Kuten myös Baabelin tornin rakentaminen, Sodoman ja Gomorran tuho, Aabrahamin seikkailut sekä Jaakobin paini.
Underground-aikoinaan Crumb tunnettiin satiirikkona, joka nautti vakiintuneiden instituutioiden ärsyttämisestä sekä psykedeelihuumeiden käyttämisestä. Myöhempinä vuosinaan Crumb ei monen hippiaikalaisensa tavoin hurahtanut uskoon vaan pysytteli agnostikkona ja etsijänä. Siksi Crumbille Raamattu ei ole pyhä kirja vaan kokoelma myyttisiä kansantarinoita.
Lähtökohdat huomioon ottaen moni oletti, että Crumbin käsittelyssä Raamattu saisi kunnon kyytiä – edes pientä pyöritystä. Toisin kävi. Crumbin Genesis ei ole satiiri eikä edes omaääninen tulkinta Raamatun tapahtumista, vaan albumi on sarjakuvaksi muokattu Raamatun perinteinen, jopa konservatiivinen kuvitus. Genesis ei ole undergroundia, vaan historiallisen sarjakuvan ja Raamatun tulkinnan mainstreamia.
Genesiksen käsikirjoituksessa Crumb ei tulkitse Raamattua juuri lainkaan. Albumin tarina ja tekstit puhekuplia myöten ovat suoraan Raamatun sanaa. Niissä kohdissa, joissa tulkinnan varaa on jäänyt esimerkiksi Raamatun epäselvyydestä johtuen, Crumb perustaa tulkintansa vakiintuneeseen raamatuntutkimukseen. Vähien tulkintojensa taustoja Crumb selittää Genesiksen liiteosassa.
Omaa tulkintaa vältellessään Crumb menee sieltä, missä aita on matalin. Ratkaisu on tekijän kannalta helppo, sillä Raamatusta on vaikea sanoa mitään, mitä ei olisi aiemmin sanottu. Raamattunsa tuntevalle lukijalle Crumbin tulkinnattomuus tuo turvallisuuden tunnetta: Genesistä lukiessaan ei säikähdä eikä ylläty. Pitkästyy kylläkin.
On ikävää, että myös kuvituksessa Crumb välttää rohkeiden tulkintojen tekoa. Crumb sovittaa Mooseksen ensimmäisen kirjan tapahtumat osaavasti sarjakuvamuotoon, mutta sovitus on konventionaalinen, jopa tylsä. Kuvitus aihevalintoineen on perinteistä – samat teemat, kuvakulmat ja teatraaliset henkilöhahmojen asennot löytää mistä tahansa Raamatun tarinoita kuvittavasta teoksesta. Perinteistä on myös tarinan kulku ruudusta toiseen: esimerkiksi kokeiluja sarjakuvan tehokeinoilla ei Crumb tee.
Onneksi Crumb sentään piirtää tutulla tyylillään. Mustavalkoinen, jyrkkiä sävyjä suosiva piirrosjälki sopii Raamatun paatokseen hyvin. Hieman uutta näkemystä Raamattuun tuovat Crumbille tyypilliset siloittelemattomat ihmishahmot: miehet ovat tummia ja rujonkarvaisia, naiset rehevän seksuaalisia. Tosin myös hahmoja piirtäessään Crumb on aiempiin töihinsä verrattuna häveliäs ja kiltti.
Mauri Kunnas varoitti eräässä Nyrok City -stripissään, että tämän päivän kapinallinen on huomispäivän pieru. Genesis-albumin perusteella Robert Crumbille on käynyt juuri niin. Hänestä on tullut laimea, jopa vaaraton. On hämmästyttävää, että underground-ikonin albumin merkittävin ostajaryhmä löytyy USA:n raamattuvyöhykkeeltä ja että Raamatun tapahtumista kiinnostavampaa tulkintaa repii äärikonservatiivinen traktaattitaituri Jack Chick.
Comments OffTagit: sarjakuvakritiikki, sarjakuvat
