Riku Korhosen novellikokoelma Hyvästi, tytöt on sekoitelma kirjoituksia, joita temaattisesti yhdistää paitsi nimeen nostettu hyvästely, myös haikeanlempeä tyttöjen kunnioitus.
Parhaimmillaan novellit ovat kauniita ja kirjallisesti tyylikkäitä. Erityisesti kokoelman alkupuolen tarinat ovat taidokkaita. Puolivälin jälkeen, novellien muuttuessa salakavalasti yhä fantasiamaisemmiksi, kokoelma menettää voimaansa – jälkipuolen tarinat eivät saa riittävästi ilmaa.
Korhosen ihastus Houllebecqin kirjoituksiin käy ilmi paitsi kokoelman kehyskertomuksesta, myös novellien miellyttävän keskieurooppalaisesta poljennosta. Toisin kuin esimerkiksi Lääkäriromaanissa, elämän käsittely on novelleissa lempeämpää – ja siten jollakin lailla lohdullisempaa, uskottavampaakin.
Parhaimmillaan Hyvästi, tytöt on suhteutettuna Korhosen aiempaan tuotantoon, erityisesti Lääkäriromaaniin. Novellikokoelman ja romaanin välille muodostuu synteesi; siinä on Lääkäriromaanin kannen mustaa ja Hyvästi, tytöt -kokoelman kannen pinkkiä.
Comments OffTagit: kirjakritiikki, kirjallisuus, proosa
