Välillä tuntuu siltä, että pyrit ensisijaisesti todistelemaan, että nykyinen linja oli ainoa mahdollinen ja keksimään perusteluita, kuin tarkkailemaan kriittisesti puolueesi toimintaa.

Oletko sitä mieltä, että suomalaistyyppisessä edustuksellisessa demokratiassa on mahdotonta olla myymättä periaatteitaan, jos haluaa vähääkään vaikuttaa asioihin? (Silloinhan jokainen poliitikko myy periaatteensa jo lähtiessään vaaleihin ehdolle, mikä on aika nurinkurista ajattelua.)

Tällaisen vaikutelman tästä nimittäin saa, jos päästäkseen vaikuttamaan on luovuttava monista omista päämääristä, että saa edes jonkun niistä toteutumaan. Periaate on nähdäkseni sellainen, mistä ei voi luopua, koska se on periaate. Vai onko niin, että poliitikolla ei edes voi tällaisia periaatteita olla? Vihreillä käsittääkseni oli aikaisemmin periaate vastustaa ydinvoimaa, mutta nykyään siitä on luovuttu. Jyrki Kasvilla oli periaate vastustaa Lex Nokiaa, mutta siitäkin hän de facto luopui.

Ymmärrän, että reaalipolitiikassa periaatteet ovat usein koetuksella, mutta sillä hetkellä, kun niiden mukaan ei toimita, ne lakkaavat olemasta periaatteita.

(En tarkoita, että jokaisella puolueella pitäisi olla periaatteita tai että esimerkiksi oma puolueeni Vasemmistoliitto ei olisi mokaillut hallituksessa, mutta kovin vaaleanpunaisten linssien läpi kyllä tarkkailet toimintaanne.)

Voi tietysti puolustautua, että kyseessä olisivat tällöin olleet vain yksittäiset edustajat, mutta kun toisaalta Vihreät ovat ylpeilleet sillä, ettei puolueella ole ryhmäkuria (tosin en tiedä, onko enää näin vai onko tämä menneiden talvien lumia), mutta siitä huolimatta edustajat ovat äänestyksissä yksimielisiä vastoin omia kannanottojaan, on tämä minusta myöskin yksi periaate, joka selvästi ei toteudu. Eli jota voidaan myös kuvata periaatteiden myymisenä, hintana ehkä joidekin toisten omien periaatteiden mukaisten tavoitteiden toteutuminen.

Minun arvioni oli, että seuraavat tapahtumat olivat mahdollisia seuraavassa todennäköisyysjärjestyksessä:
1) Vihreiden lähtö hallituksesta
2) Matti Vanhasen ero
3) Hallituksen vaihtuminen toisella
4) Uudet vaalit

Käytännössä oli vaikea kuvitella, että tapahtuma 4. olisi tapahtunut ilman 3.:sta tai 3. tapahtuma ilman 2. (Ykkösestä kakkoseen loikka on vähän pidempi ja ei ehkä välttämätön). Oma arvioni oli, että voisi olla mahdollista päästä neloseenkin asti sillä nosteella ja täydellä luottamuksen menetyksellä, jonka lähes koko eduskunta oli saanut aikaan.

On selvä, että jonkinlainen riski olisi pitänyt ottaa, jotta mitään olisi tapahtunut. Pelkkä Vanhasen vaihtuminen vaikka Lehtomäkeen olisi ollut aika kurja lopputulos tai vihreiden vaihtuminen kd:hen.

Jälkikäteen luulen, että eduskunta ei kokenut tällaista painetta ja ilmeisesti kansakaan ei oikein reagoinut ihan siinä määrin kuin tuntui todennäköiseltä vielä muutama viikko sitten. Gallupit kuitenkin näyttävät melko tavanomaisia lukuja vieläkin.

Tänään taas on vähän sellainen olo, että liikemäärä loppui muutama viikko sitten ja nyt tullaan alamäkeä alas eikä mitään oikeastaan tapahdu. Seuraavat vaalit lähestyvät ja vähentävät näin uusien vaalien järjestämisen todennäköisyyttä.

PS Tämä oli mainio kirjoitussarja! Kiitti!

Itse mielelläni vältän poliittisia yleistyksiä, yleensä niitä käyttämällä maalaa itsensä ennemmin tai myöhemmin nurkkaan. Yleistyksillä tarkoitan “vihreät ovat tällä hetkellä oikeiston lahjoma kurtisaani” tai “Vihreät poliitikot ajattelevat vain pitkäkestoista ja sopuisaa uraa”. Olen molempien väitteiden, kuten oikeastaan koko kommentin #1, kanssa vahvasti eri mieltä.

Vihreiden ryhmykauppa kokoomuksen linjanvetojen mukaan ainakin kuntapolitiikassa on vaa’ankieliasemassa aiheuttanut valtavaa tuhoa.

Esimerkiksi kokoomuksen asuntopolitiikka on gryndereiden ja sijoittajien politiikkaa ja siksi ei vuokra-asuntorakentaminen ole vauhdissa vaan 15 vuotta Helsingissä aina tarpeista jäljessä. Tämä on tasan vihreiden poliitikkojen urahissiajettelun syytä. Vihreät poliitikot ajattelevat vain pitkäkestoista ja sopuisaa uraa, he eivät ymmärrä vallankumouksen ja profiilin ehdottomuutta.

Vihreät siis nostavat asuntojen ja vuokrien hintaa määrätietoisesti, vain jotta sijoittuisivat poliitikkojen eliitissä kokoomuksen kakkukahvipöytään.

Ei riitä, että on oikeassa vihreiden visioiden ja teveen järjen suhteen teoriassa vaan visioiden mukaan tulisi toimia absoluuttisesti ja johdonmukaisesti, jotta kunnia ja uskottavuus olisi sitten myöhemmin kerättävissä poliittisena uskottavuutena, oikeana valtana ja selkeänä profiilina.

Kun vihreät ovat alkaneet nyt menettää uskottavuuttaan myymällä itseään ja ääniään, sitä ei millään saada takaisin ikuista virka-asemaa itselleen pönkittävien “vihreiden” ammattikonsensuspoliitikkojen takia.

Vihreät ovat tällä hetkellä oikeiston lahjoma kurtisaani ( – halpa sellainen). Vihreiden pitäisi unohtaa katkeruutensa ja inhonsa sosiaalidemokraattien kanssa ja istua neuvottelupöytään lukemaan sosiaalidemokraattien humaania ohjelmajulistusta katuvien demarien kanssa.