Hauvaakin väsyttää, sillä sosiaalinen media on syönyt blogit suuhunsa. Blogit ympäri maan, jopa ympäri maailman, päivittyvät yhä harvemmin. Monet laadukkaatkin blogit hiipuvat vähitellen pois, eikä viiden vuoden takaiseen blogimaailman kultakauteen blogimiitteineen verkostoineen kaikkineen ole paluuta.
Joistakin asioista perillä olevissa piireissä puhutaan jopa koko blogivälineen näivettymisestä. Pitkille, pohdituille teksteille ei Internetissä muka ole sijaa. Tekstien tilalle ovat tulleet tweetit ja statukset – pienet pika-ajatukset.
Mitä hölynpölyä! Bloginpidon tiellä eivät ole sosiaalisen median innovaatiot eikä selittämätön verkkoviestinnän paradigman muutos, vaan ennen kaikkea ihmisolioille perin yleinen laiskuus. Laiskuutta ruokkii toki se ymmärrettävä syy, että viestintäversumi on jo valmiiksi täynnä kuvaa ja tekstiä. Kuka muka jaksaa omaa pureskeltua sisältöä tuottaa, kun koko elämä on informaation ympäröimä?
En tiedä, mutta itse aion yrittää. Seuraavina päivinä julkaisen hieman pidemmän tekstisarjan, jossa pohdin Vihreiden suhdetta hallitukseen. Sen jälkeen yritän jatkaa säännöllistä kirjoittamista. Laajennan kirja-arvioita ja onpa muutama muukin mielenkiintoinen ajatus, joilla yritän blogia elävöittää.
Jos en muuten niin siksi, että ensimmäisistä blogimerkinnöistäni on tänä vuonna kulunut pyöreät kymmenen vuotta. Hyvää perinnettä ei parane unohtaa. Katsotaan, kuinka tässä käy.
Kuva: Jennie Faber. Lisenssi: CC.
Comments OffTagit: arki, blogi, internet
