Eduskunta hyväksyi Lex Nokian tänään äänin 96-56. Tulos ei ollut yllättävä, sillä kuten äänestämästä pidättäytynyt Ville Niinistö blogissaan kertoo, kansanedustajat olivat jo aiemmin lyöneet kantansa lukkoon. Lopullinen äänestys oli siten enää pelkkä poliittinen näytelmä, jonka tulos oli käytävillä jo etukäteen tiedossa.
On tunnustettava ääneen, että Lex Nokia tulee. On huokaistava syvään, nuoltava haavat ja ryhdyttävä tarkkailemaan, ettei lain nimissä tehdä isoveliylilyöntejä.
Vihreiden eduskuntaryhmästä lakia vastaan äänesti kaksi kansanedustajaa – Jyrki Kasvi ja Johanna Sumuvuori. Hallituksen esityksen eli Lex Nokian puolesta äänesti viisi edustajaa. Poissa äänestyksestä oli kuusi Vihreää kansanedustajaa.
Kari Haakana pitää blogissaan poissaoloa Lex Nokia -äänestyksestä rintamakarkuruutena, jota “ei voi suvaita”. Ymmärrän tunnepurkauksen, mutta en sitä allekirjoita. Vaikka miten kismittäisi, joku tolkku on säilytettävä. On muistettava, että maailmassa on muutakin kuin Lex Nokia. Esimerkiksi Pekka Haavisto on parhaillaan Afrikan sarvessa – eikä millään lomamatkalla, vaan neuvottelemassa, ratkomassa alueen kriisejä. Jos tätä “ei voi suvaita”, on syytä tarkastella elämän prioriteetteja uudemman kerran.
Vaikka Lex Nokia ei Vihreisiin de facto kaatunut (mikäli kaikki Vihreät olisivat äänestäneet vastaan, lopputulos olisi ollut sama), hallituspuolueista isku kohdistui eniten juuri Vihreisiin, eikä aivan syyttä. Lex Nokia oli – ja on – Vihreille vaikea pala, joka tullee näkymään esimerkiksi puolueen kannatuksessa ja toisaalta hallituksessa toimimisessa. Se on kestettävä. Palaute on ollut kitkerää. Se otetaan opiksi ja vastaan sekä tehdään kansanedustajille tiettäväksi. Koko episodi on malliesimerkki siitä, miten kipeää politiikan tekeminen ja politiikassa työskenteleminen voi pahimmillaan olla.
Ei ole salaisuus, että Vihreät oli Lex Nokia -äänestyksessä puun ja kuoren välissä. Puuna hallituskumppanit ruodussapysymisvaatimuksineen, kuorena merkittävä prosentti kansalaisista ja vielä merkittävämpi prosentti Vihreiden kannatajista, jotka toivoivat Vihreiden äänestävän toisin.
Puu voitti, koska Vihreä eduskuntaryhmä valitsi näin. Kyse ei ollut siitä, etteikö tietoa Lex Nokiasta olisi ollut, ettäkö eduskuntaryhmä olisi ollut autuaan tietämätön esimerkiksi laajasta kansalaiskritiikistä tai oikeusoppineiden ajatuksista. Kyse oli siitä siitä, että eduskuntaryhmä teki tietoisen valinnan pitäytyä hallitusrintamassa.
Miksi näin? En ollut niissä eduskuntaryhmän kokouksissa läsnä, joissa asiasta päätettiin, joten en tiedä. Mutta veikkaan syyn olevan yksinkertainen: irtiotto olisi saattanut johtaa hallituskriisiin, ja siten ehkä Vihreiden erottamiseen hallituksesta.
Tätä ei arvatakseni eduskuntaryhmässä haluttu. Enkä itsekään olisi halunnut. Miksi? Koska uskon, että Keskustan ja Kokoomuksen vetämä hallitus tekee edes hitusen vihreämpää, ympäristöystävällisempää ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa politiikkaa Vihreiden kanssa kuin ilman Vihreitä. Tekisikö hallitus Vihreiden tavoitteiden ja arvojen kannalta vihertävämpiä päätöksiä, jos hallituskokoonpanona olisi esimerkiksi Keskusta, Kokoomus, Kristillisdemokraatit ja RKP? En usko.
Jos hallitus tekee – kokonaisuutta tarkasteltaessa – edes hitusen vihreämpää politiikkaa Vihreiden kanssa kuin ilman, hallituksessa on syytä olla. On parempi astua kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin kuin pysyä paikoillaan tai, pahimmassa tapauksessa, harppoa yksinomaan taaksepäin.
- -
Hallitus on nyt nelivuotiskautensa puolivälissä. Vihreiden kannalta kahteen vuoteen on mahtunut voittoja ja tappioita. Niitä voi käydä tarkastelemassa Vihreiden hallitustie -sivuilta, jossa esitellään avoimesti hallitustien ruusuja ja risuja.
- -
Muokkaus klo 23:01
Joitakin Vihreiden vaikuttajien kirjoituksia Lex Nokiasta:
Oras Tynkkynen
Ville Niinistö
Jyrki Kasvi
Tagit: hallitus, politiikan teoria, politiikka, Vihreät
Vaikka kompromissien tekeminen on varmasti kipeää, ei tätä asiaa ole minusta Vihreissä hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla. Ensinnäkin muualla on varmasti myös tärkeitä tekemisiä (mainitsemasi Haavisto), mutta paikalla oleminen ja äänestämästä pidättäytyminen tosiaan vaikuttaa vahvasti joko pelkuruudelta tai kyvyttömyydeltä tehdä päätöstä, eikä sitä auta yrittää puolustella sillä, että jollain toisella oli tärkeämpää tekemistä (yhtään enempää kuin ei kriitikoilta ole reilua syyllistää niitä, joilla oikeasti oli syy olla poissa). Myöskään asian selittely ja yritys kääntää parhain päin ei tunnu parhaalta toimintatavalta. Varsinkin kun esimerkiksi Tynkkynen linkittämäsi viestin kommenteissa sanoo, ettei vihreää eduskuntaryhmää ole painostettu lain taakse, eli kyseessä sen mukaan olisi itsesensuuri ja vain oma arvelu siitä, että hallituksesta tulisi kenkää irtiotosta. Reilumpaa olisi myöntää, että annettiin periksi ja mentiin hallituksen linjan mukana vastoin omaa mielipidettä.
Sanoit, että palaute otetaan vastaan ja tehdään kansanedustajille tiettäväksi. Miten?
Jonkun äänestysraportin mukaan Manninen olisi tokaissut äänestyksen jälkeen, että siinä meni Vuotoksenne. Jos pitää paikkansa, silloinhan tällä kompromissilla menetettiin sekä hallituskumppaneiden että suuren osan äänestäjistä luottamus. Mahtoiko kannattaa?
Jos seuraaviin eduskuntavaaleihin ei olisi niin pitkä aika, arvelisin Vihreiden menettäneen kohtalaisen ison kasan äänistään esim. Piraattipuolueelle. Nykytilanteessa näin tuskin käy (ellei lähempänä vaaleja tule ilmi uuden lain väärinkäytöstapausta).
Vaikka ymmärränkin, että välillä pitää taipua, täytyy tunnustaa että olen itsekin pettynyt, että kannattajille ilmoitettujen mielipiteiden ja äänestyskäyttäytymisen välillä on näin iso ero — jälkimmäinen on kuitenkin noista se ainoa, jolla on oikeasti merkitystä.
Hyvä kommentti ja hyviä pohdintoja, joihin ei sinänsä mulla ole paljon lisättävää. Oras on varmasti mua tietävämpi siitä, onko minkäänlaista suoraa painostusta suuntaan tai toiseen tapahtunut. Joka tapauksessa, oli painostettu tai ei, päätös on lopulta aina oma. Oma ratkaisuhan sekin on, minkälaista lobbausta tai painostusta kuuntelee/on kuuntelematta. Olettaen, että sellaista siis olisi edes teoreettisesti ollut.
Kysymykseen “miten tehdään tiettäväksi” vastaan: normaalien viestintäkanavien kautta. Esimerkiksi verkkoviestinnän suhteen se tarkoittaa sitä, että meikäläinen raportoi tavalliseen tapaan verkossa käytyä keskustelua, kritiikkiä ja kommentointia puolueen viestintäpalaverissa – se on mun duuni (tai, osa sitä). Palaverissa on läsnä mm. eduskunta- ja hallitusryhmän edustajia, ja kyllä he kuuntelevat. Varsinkin tässä asiassa.
Linkkaamasi hallitustie-sivusto vastaa mukavasti kysymykseen: “No mitä siellä hallituksessa sitten on saatu aikaan?” Vaikea tosin täältä opposition kannatusjoukoista on arvioida, mitkä tavoitteet menivät läpi juuri Vihreiden ansiosta ja mitkä olisivat toteutuneet muutenkin.
Ei tästä hyvä maku jäänyt suuhun, eikä yhdenkään hallituspuolueen imago nettisukupolven silmissä parantunut. Vihreisiin varmaan pilkka pahimmin osuu, koska teidät on mielletty nuorten ja skarppien kaupunkilaisten puolueeksi, jonka nimenomaan oletettaisiin vastustavan tällaista asiaa.
hyvä teksti vesa! :)
[...] Vihreiden verkkotiedottaja Vesa Saarinen [...]
Kyse on kait tasapainottelusta sen välillä kuinka paljon saavutetaan mielistelemällä valtaapitäviä, ja kuinka paljon menetetään taipumalla siitä mitä äänestäjäkunta haluaisi. Voi hyvin olla että Vihreät näillä tempauksilla saavuttavat (tai, no, säilyttävät) enemmän vaikutusta hallituksessa nykypolitiikkaan, mutta hinta on todella kova. Vihreillä olisi todella hyvä pohja toimia kasvavan ja kehittyvän “nettisukupolven” edustajina – heidän puolellaan on mm. nuori, (ainakin historiallisesti) radikaali ja uudistusmielinen imago, valmius käyttää luontevasti tietoverkkojen tarjoamia mahdollisuuksia sekä tietysti J.J.J.Kasvi. Ja tämän nettisukupolven edustajaksi olisi varsin hyvä profiloitua, sillä sen sukupolven poliittinen merkitys tulee jatkossa vain kasvamaan.
Työntämällä varsin julkisesti tietoyhteiskunnan asiat sivuun, ja tähtäämällä hetkelliseen, suhteellisen näkymättömään vaikuttamisen, Vihreät pysyvät imagollisesti pelkkänä ympäristöpuolueena ja tuhoavat hitaasti mahdollisuutensa toimia yhteiskuntamme suurimman muutoksen poliittisina edelläkävijöinä. Tällä on seurauksensa tulevaisuudessa – välitön vaikutus tuskin on kovin suuri, koska riippumatta Lex Nokiasta, ei poliittisesta kentästä löydy parempiakaan vaihtoehtoja. Mutta kun parempi vaihtoehto lopulta ilmaantuu on turha kuvitella että näin julkiset toimet olisivat unohtuneet. Jo nyt jotkut saattavat jättää Vihreät Piraattipuolueen tai Vasemmistoliiton (krhm, tai siis Vasemmistonuorten) vuoksi – mutta sitten kun kunnolla vakuuttava vaihtoehto lopulta ilmaantuu Vihreitä tuskin pelastaa nuorten tietoyhteiskuntalaisten silmissä edes tripla-J.
Toisaalta – mitä sitten? Olin aluksi itse todella pettynyt ja ärtynyt Vihreiden toiminnasta, mutta pyöriteltyäni tätä päässäni tajusin että se johtui ainoastaan omasta Vihreisiin kohdistuvasta sympatiasta ja identifikaatiostani. Tästä kaikesta polemiikista on kuitenkin selvästi nähtävissä että tietyllä, kasvavalla osuudella kansaa on poliittinen tahto järkevään tietoyhteiskuntapolitiikkaan. Ei tämä tahto katoa mihinkään Vihreiden toimista johtuen. On tietysti harmi, että meillä ei vielä ole poliittisesti voimakasta tietoyhteiskuntaa ajavaa voimaa joka Vihreät olisivat voineet olla – sellaiselle olisi todellakin jo nyt tarvetta. Mutta sellainen tulee vielä ilmaantumaan – tavalla tai toisella tietoyhteiskuntapolitiikka tulee lähes väistämättä järkeistymään tulevaisuudessa. Se että Vihreät eivät halua kulkea tällä nousevalla aallonharjalla on lopulta harmi vain Vihreille itselleen. Minua sen ei tarvitse haitata, kunhan vain opin katsomaan Vihreitä sellaisena mitä ne ovat, huonoista vaihtoehdoista se vähiten huonoin.
Mikelle: Se, minkälainen maailma tai edes tämä hallituskausi olisi ilman Vihreitä, on tietenkin ihan puhdasta spekulaatiota.
Se kuitenkin on varmaa, että hallitusohjelma olisi muutamankin piirun verran erilainen (eikä – rohkenen sanoa – meidän kummankaan mielestä mukavampaan suuntaan), elleivät Vihreät olisi olleet sitä rakentamassa ja sen toteutumista hallituksessa nyt edesauttamassa. Vonnegut-vainaata lainatakseni, niin se käy.
Ilarille: Hyvä kirjoitus ja hyviä ajatuksia, kiitos! Olet ihan oikeassa siinä, että Vihreiden tietoyhteiskuntapolitiikka kaipaa terästystä.
Et ole huolessasi yksin. Asian parantamista varten on perustettu yhdistys nimeltä Tieteen ja teknologian Vihreät, joka on rekisteröitymisvaiheessa. Yhdistys liittyy Vihreisiin ja siten käynnistyy toden teolla huhtikuussa. Toivotan, hallituksen jäsenenä, mukaan lämpimästi tervetulleeksi kaikki vihermieliset, joiden mielestä Vihreiden tietoyhteiskuntalinjat tarvitsevat terästämistä ja joiden mielestä juuri Vihreät, virheistään huolimatta, on reaalipoliittisesti paras – tai vähiten huono – taho asiaa liippaavien kysymysten ajamiseen nyt ja eritoten tulevaisuudessa.
Naamakirjaryhmä: http://www.facebook.com/home.php#/group.php?gid=40944389537&ref=ts
[...] Kommentit « Lex Nokia, Vihreät ja hallitus [...]