Hallitusneuvottelut on nyt käyty. Suuret neuvottelut – politiikkaa puhtaimmillaan – ovat päättyneet ja nyt Vihreillä on päätöksen aika.
Viimeistään tässä vaiheessa katsotaan kortit, kynnyskysymykset ja päätetään, mitä seuraavan neljän vuoden aikana tapahtuu. Kaikensorttinen ennakkospekulointi päättyy nyt, sillä tarjolla on 63-sivuinen neuvottelutulos hallitusohjelmasta (linkki pdf:ään tässä), jonka perusteella pitäisi tehdä päätös; joko “jaa” tai “ei”. Ollaanko mukana hallituksessa?
Miltä neuvottelutulos vaikuttaa? Lyhyesti ja ytimekkäästi: olosuhteisiin ja vaalitulokseen peilattuna lopputulos ei kompromissina ole huono. Oikeastaan, suoraan sanoen, se on yllättävän hyvä ja pitää sisällään asioita, joihin esimerkiksi demarivetoinen hallitus ei ole vuosiin kyennyt.
Pidemmät analyysit tehtäköön toisaalla, minua viisaampien suulla. Alla hätäisimmille joitakin äkkiseltään silmään pistäneitä, omien ajatusteni perusteella koottuja plussia ja miinuksia tulevasta ohjelmasta, sen joistakin konkreettisemmista ja itselleni ehkä olennaisimmista osista. Kokonaisuutta katsoville ainoa oikea dokumentti on tietenkin varsinainen 63-sivuinen asiapläjäys, mutta alla joitakin poimintoja tulevasta nelivuotiskaudesta, pääasiassa suoraan ohjelmaluonnoksesta copypastettuna.
Ajatuksiin alla olevan linkin kautta. Varoituksen sana: luvassa on pitkälti politiikkaa siitä kiinnostuneille.
Suluissa olevat kursiivitekstit ovat omaa pohdintaani.
Plussia
Sinivihreän hallitusohjelman yhdistäviä arvoja ovat ihmisen ja luonnon tasapaino, vastuu ja vapaus, välittäminen ja kannustaminen sekä sivistys ja osaaminen. [...] Sukupolvet ja rajat ylittävä ajattelu on sinivihreän hallitusohjelman johtoajatus. (Tämä on ohjelman alusta; sanahelinää. Tästä huolimatta varsinkin johtoajatuksen takana Vihreiden on hyvä ja helppo olla.)
Hallitus näkee Yhdistyneet Kansakunnat keskeisimpänä monenkeskisen yhteistyön välineenä. EU on Suomen tärkein ulkosuhteiden viitekehys. Suomen lähialueyhteistyö keskitetään erityisesti ympäristö-, ydinturva- ja sosiaali- ja terveysalalle.
Sotilasliittoon kuulumaton Suomi [...] kehittää rauhankumppanuutta Naton kanssa ja säilyttää mahdollisuuden hakea Naton jäsenyyttä. (Tällä hallituspohjalla paljon parempaan tuskin oli mahdollisuuksia; positiivinen yllätys, että liittoutumista ei suoraan haeta.)
Hallitus lisää julkista tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoitusta tavoitteena julkisten ja yksityisten t&k-rahoituksen nousu neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Yliopistojen julkista perusrahoitusta lisätään kauttaaltaan ja tehdään tieteellisen toiminnan tukemiseen
suunnatut lahjoitukset laajasti verovähennyskelpoisiksi. (Vallan mainiota!)
Veropolitiikan painopiste on työn verotuksen keventämisessä. Tuloverotusta kevennetään maltillisesti kaikissa tuloluokissa. [...] Päästöjen vähentämiseksi sekä energian säästämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi liikenteen ja polttoaineiden verotusta kehitetään, poistetaan valmistevero omalla tilalla käytetyltä ja tuotetulta biopolttoöljyltä. Jäteveron mahdollinen korotus selvitetään. Kotitalouksien sähköveroa ja kivihiilen verotusta korotetaan. (Toisin sanoen: työn verotusta kevennetään, ympäristöveroja korotetaan. Oikeaan suuntaan osoittava ratkaisu, vaikka kieltämättä kokonaisuutena varsin heppoinen. Vaan olisiko tällä vaalituloksella parempaan päästy?)
Terveyden edistämiseksi alkoholijuomien ja tupakan valmisteveroja korotetaan.
Vaalijärjestelmää uudistetaan nykyisen vaalipiirijaon pohjalta. Uudistuksen perustana on vaalialuejärjestelmä, joka kattaa koko Suomen ja pitää sisällään vaaliliittokiellon eduskuntavaaleissa. [...] Eduskuntavaalien ajankohta siirretään pidettäväksi huhtikuun kolmantena viikonloppuna. (Erinomaista, että epäkohdat otetaan huomioon. Ainoa miinus tässä on se, että moinen astuu voimaan vain, jos kaikki hallituspuolueet tähän suostuvat.)
Laillista maahanmuuttoa lisätään ja laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa torjutaan. Lyhennetään kansalaisuuteen vaadittavaa oleskeluaikaa ja helpotetaan Suomeen jääneiden opiskelijoiden kansalaisuuden saamista. Kotouttamista edistetään mm. lisäämällä kielikoulutusta. Luodaan työperäisten maahanmuuttajien opastusjärjestelmä.
Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja kehitetään duaalimallin pohjalta, joka perustuu toisistaan poikkeaviin tutkintoihin, tutkintonimikkeisiin ja tehtäviin.
!!! Opintorahaa korotetaan 15 prosentilla kaikilla koulutusasteilla ja opiskelijan omia tulorajoja korotetaan 30 prosentilla. (Iso voitto opiskelijaliikkeelle! Mahtava juttu!)
Luomu- ja lähiruokatuotantoa edistetään laadittujen strategialinjausten mukaan tavoitteena tuotannon ja markkinoiden kasvu.
Tekijänoikeuslakia uudistetaan. (…mitä se nyt sitten tarkoittaakin. Vaan voisiko paskempaan suuntaan edellisestä mennä?)
Hallitus laatii heti vaalikauden alussa pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian. (Tällaista Suomi tarvitsee – ja on erittäin tärkeää, että Vihreät ovat strategian tekemisessä vahvasti mukana.)
Hiilivoimalat ja öljykäyttöiset kaukolämpökattilat tulee korvata vähäpäästöisillä vaihtoehdoilla, kuten biovoimaloilla ja hake- tai bioöljykattiloilla, kun ne tulevat käyttöikänsä päähän tai ympäristöperustein. (Jo se, että hallitusohjelmassa on “tai ympäristöperustein”, on suurehko askel.)
Hallituksen tavoitteena on lisätä hyvin merkittävästi uusiutuvien energialähteiden käyttöä nykyisestä noin 25 %:n tasosta. (Itsestäänselvä, mutta tärkeä tavoite, jonka soisi toteutuvan.)
Hallitus on valmis lisäämään tuntuvasti vesivoiman käyttöä. (MUTTA:) Vesilain kokonaisuudistusta koskeva hallituksen esitys voidaan antaa eduskunnalle vain sillä edellytyksellä, että hallituspuolueet ovat yksimielisiä. (Toisin sanoen: esimerkiksi Vuotosta ei rakenneta, jos yksikin hallituspuolue sitä vastustaa. Ja Vihreät vastustavat. Aivan loistavaa!)
Asumis- ja maankäyttöpolitiikka siirtyvät selvästi entistä enemmän ympäristöministeriön alaisuuteen.
Työnteon kannattavuutta lisätään ja kannustinloukkuja puretaan keventämällä työn verotusta ja uudistamalla sosiaaliturvaa. Hallitus käynnistää sosiaaliturvauudistuksen, joka toteutetaan vaiheittain ja ensimmäiset esitykset tuodaan eduskuntaan viimeistään syysistuntokaudella 2008. Sosiaaliturvauudistuksen tavoitteena on työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen sekä riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa. (Voisiko tästä löytää viitteen kohti perustuloa? Se ainakin on varmaa, että demarihallituksen aikaan tällaisesta ei olisi puhuttu puolella sanallakaan.)
Miinuksia
Hallitus varmistaa määrärahakehityksen, joka vie Suomen kohti YK:ssa asetettua 0,7 prosentin tavoitetta. (Ei selvää mainintaa aikataulusta tai muutenkaan varmaa sanaa siitä, että vähintään 0,7 toteutuu.)
Suomen puolustusratkaisu nojaa koko maan puolustamiseen, yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustukseen. (Koska ikiaikaisesta koneesta päästään eroon?)
Käynnistetään kokeilu, jossa yliopistot ja korkeakoulut voivat hakea yksittäisille maisteriohjelmille lupaa kerätä maksua EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Kokeiluun kuuluu stipendijärjestelmä ulkomaisille vähävaraisille opiskelijoille. Kokeilun tulokset arvioidaan ennen järjestelmän muutoksia. (Ikävä juttu. Suoraan lukukausimaksuihin ei siirrytä, mutta jo kokeilu on vaarallinen tie. Erittäin harmillinen takaisku.)
Turkistuotannon toimintamahdollisuudet nykymuotoisena elinkeinona turvataan. (Täyttä paskaa. Grr.)
Liikenteen ympäristövaikutuksia hallitaan kannustamalla kuljetuselinkeinoa vapaaehtoisiin energiasäästötoimiin. (Tässä vapaaehtoisuus ei kyllä toimi.)
(Kasvihuonekaasujen päästövelvoitteista:) Suomen on kannettava oma ja oikeudenmukainen vastuu ottaen huomioon jo tehdyt panostukset ja kansalliset olosuhteet. (Hävettävän lievä ja laimea ilmastotavoite näinkin edistyneeltä maalta. Hyh.)
Jatketaan metsäluonnon suojelussa vapaaehtoisia suojelukeinoja. (Vapaaehtoisuus on tässäkin ihan hirveän tehoton keino. Metsätaistelut jatkuvat edelleen – grrr.)
Sallitaan merimetsojen kannan kasvun rajoittaminen erityisillä ongelma-alueilla.
Yhteenvetoa
Olen positiivisesti yllättynyt tulevasta hallitusohjelmasta: vaalitulokseen nähden on vaikea ajatella, että Vihreät olisivat paljon parempaan lopputulokseen päässeet. Sieltä täältä näkyy jopa läpi melko selvästi, että Vihreiden kannat ovat menestyneet neuvotteluissa ja että ryhmän painoarvo on useammastakin syystä ollut yllättävän paljon kokoa suurempi. Esimerkiksi Vuotoksen estävä vesilakipykälä on mitä todennäköisimmin ohjelmassa Vihreiden ansiosta – sen verran innokkaita Keskusta ja Kokoomus ovat olleet Vuotoksen rakentamisessa.
Ympäristöpuolella pelättiin katastrofia. Sitä ei onneksi tullut. Sen sijaan saatiin kunnianhimoton pökäle, jossa konkreettista yritystä maailman pelastamiseksi ei juuri ole; ainoastaan pieniä, liian hitaita, melko kosmeettisia yritelmiä.
Neuvotteluista oli aiemmin kaikunut viestiä, että Vihreitä ei ympäristöministeriöön olisi päästetty edes suuremmalla väännöllä ja muutenkin ympäristöpuolella muka piti pitää “järki kädessä”, toisin sanoen ajatella asioita tuhoavan talousdiskurssin kautta. Siihen nähden ymppäpuolta voi pitää jossain määrin torjuntavoittona vihreille (sic; pienellä kirjoitettuna): takapakkia ei sentään oteta. Silti, surullista ja harmillista, että ilmastonmuutosta Suomessa vaan ei oteta läheskään samalla vakavuudella kuin monissa muissa Euroopan edistyneissä valtioissa.
Jää jännäksi spekuloinniksi, mikä olisi ollut tulos jos a) Vihreät eivät olisi olleet neuvotteluissa mukana tai b) Demarit olisivat olleet mukana. Olisiko lopputulos ollut parempi? Kunnianhimoisempi? Olisiko maailmalla edessään parempi tulevaisuus?
Ydinvoimakriitikoille hallitusohjelmaluonnos lienee jopa jonkun sortin torjuntavoitto. Kun ennen vaaleja jokainen puolue (Vihreitä ja Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta) oli lisäydinvoimaa ajamassa, nyt sen rakentamista ei pidetä välttämättömyytenä, vaan “ainoastaan” mahdollisuutena muiden joukossa. On siis hyvinkin mahdollista, että seuraava hallitus ei lisäydinvoiman rakentamisesta päätä.
Veropuolella Vihreät voivat olla varsin tyytyväisiä. Jonkinlaista pientä haisuttelua vihreästä verouudistuksesta on luvassa: päästöjä verotetaan rankemmin, liikennettä kannustetaan parempaan suuntaan, työtä verotetaan vähemmän, sähköä enemmän – ja niin edelleen. Rivien välistä löytää sopivasti lukemalla vihjeitä jopa jonkinlaisesta perustulon mahdollisuudesta, tai ainakin siirtymästä siihen suuntaan perusturvauudistuksen myötä. Hyvä.
Opiskelijalle ja akateemiselle ihmiselle hallitusohjelma näyttäytyy hyvässä valossa. Opintotuen tasokorotus ja tulorajojen selvä nosto (kolmanneksella) ovat välttämättömiä uudistuksia, jotka on kirjattu selväsanaisesti ohjelmaluonnokseen – neljä vuotta sitten näin konkreettista lupausta ei tehty. Tilanne on herkullinen opiskelijan kannalta. Takapakkia on kuitenkin EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksukokeilu “joissakin maisteriohjelmissa”. Se on ikävä ratkaisu. Ohjelmassa ei onneksi kuitenkaan sanota, että lukukausimaksuihin siirrytään suoraan tai että kokeilusta siirryttäisiin käytäntöön. Neuvotteluhuhujen mukaan kyseessä oli paras kompromissi, johon Vihreiden voimilla pystyttiin. Silti kyseessä on asia, josta tulevaa hallitusta saa täysin rinnoin korventaa.
Entä ministeriöt? Jos selvää oli, että Vihreille ei ympäristöministerin salkkua tipu, ihan hyvänä juttuna voidaan pitää oikeusministerin ja työministerin salkkuja. Se, että RKP:lle menivät sekä maahanmuuttoasiat että kulttuuriministeriö, on myös hyvä asia. Kokoomus kaappasi neuvotteluissa melkoisen värisuoran, varmaan osittain siksi, että hallitusohjelmassa on selvästi nähtävissä monta seikkaa, joissa Kokoomus on vetänyt yllättävän pehmeää linjaa. Aika uskomatonta, että esimerkiksi ruoan ALV-ale meni läpi: sillä Keskusta lienee kaupannut Kokoomukselle ainakin salkun tai kaksi.
Keskustalainen ympäristöministeri kauhistuttaa. On ihan “korkeimman käres”, minkälainen mestari ministeriöön on tulossa. Mahdollisuudet ovat oikeastaan ihan laidasta laitaan: Kepulta löytyy hyviä, päteviä (nais)ehdokkaita – ja toisaalta täysiä hirviöitä, etupäässä Paavo Väyrynen. Joitakin nörttejä kauhistuttanee se, että tekijänoikeuslakiasiat siirtyivät kulttuuriministeriöstä kokoomusvetoiseen kauppa- ja teollisuusministeriöön. Voi olla avoimen lähdekoodin advokaateille ankeat ajat tiedossa.
No entäpä kokonaisuus? Pitäisikö Vihreiden lähteä hallitukseen? On ehkä viimeinkin aika vastata siihen kysymykseen.
Oma mielipiteeni, nyt kun neuvottelutuloksia on päässyt lukemaan, on, että kyllä hallitukseen tuolla ohjelmalla voidaan mennä. Ohjelma ei ole täydellinen; siinä on asioita, jotka on vaikea niellä ja asioita, jotka ovat ihan perseestä. Samoja tunteita on kuitenkin myös Keskustan ja Kokoomuksen, miksei RKP:nkin riveissä – voin kuvitella, miten esimerkiksi eräät keskustapoliitikot puivat nyrkkiä jo mainitulle vesilakipykälälle.
Kun kokonaisuutta katsotaan, on vaikea ajatella, että vaalituloksen tai “ajan hengen” perusteella paljon parempaan olisi kyetty – ärripurrivinolaistenkin on syytä muistaa, että Vihreät ei ole enempää kuin hieman yli 8 % kannatuksen puolue, eikä missään hallituskombinaatiossa ohjelma voi olla täydellisen Vihreä ennen kuin olemme diktatorisessa asemassa. Sitä odotellessa.
Vihreiden neuvottelijat ovat tehneet tekstin perusteella voimasuhteisiin nähden erittäin hyvää työtä. Uudistuksia on luvassa, ja niitä Suomi totta vieköön tarvitsee. Nyt tehdyn työn perusteella hyviä asioita voidaan lähteä tekemään vähemmän hyvien kustannuksella. Luvassa on varmasti kuoppia ja vaikeita asioita, mutta myös hyviä juttuja, ilonaiheita – ja, puhtaimmillaan, politiikkaa. Toivon, että sitä seuraavat neljä vuotta tehdään hallituksesta käsin.
8 kommenttia »
“On siis hyvinkin mahdollista, että seuraava hallitus ei lisäydinvoiman rakentamisesta päätä.”
No ei kyllä ole :) Tiedät itsekin ihan hyvin, että “ilmasto” tarkoittaa Kokoomus-kielessä “ydinvoimaa”. En ole vielä lukenut tota dokumenttia kokonaan, mutta kovasti ympäristöasioidenpaino tuntuu olevan nimenomaan tässä ydinvoiman rajatonta lisärakentamista oikeuttamassa “ilmastossa”.
No joo, olet oikeassa; ilmaisu “hyvinkin” on kyllä ylioptimistinen tämän suhteen. :)
Hyvää analyysia. Itse iloitsen erityisesti perheen sisäisestä adoptiosta. Sitä vihreät eivät olisi saaneet hallitusohjelmaan ilman rkp:n ja kokoomuksen tukea (tämä on siis arvaus, ei sisäpiirin tietoa) mutta ilman vihreitä asia ei olisi luultavasti edes noussut neuvottelupöytään.
Työministeriön pilkkomisessa huolestuttaa eniten se, mitä tapahtuu yhdenvertaisuusasioille. Niitä ei nähdäkseni mainita kokonaisuutena hallitusohjelmassa lainkaan, vaikka erikseen mainitaan toki mm. vammaisten avustajajärjestelmän “kehittäminen askel kerrallaan”. Työministeriö koordinoi parhaillaankin useita syrjinnän vastaisia ja yhdenvertaisuutta edistäviä ohjelmia. Ilmeisesti vastuu niistä siirtyy sisäministeriöön maahanmuuttoasioiden ja vähemmistövaltuutetun mukana. Se ei näytä hyvältä. Toivottavasti
Lehtien veikkailut ministerinimistä vaihtelevat yllättävän paljon.
Perheen sisäinen adoptio on oiva juttu ja sitä voidaan pitää jo “oikeuden voittona”, tarpeellisena asiana, jonka olisi pitänyt olla ohjelmissa ja papereissa ja vuosia sitten.
Eilisessä paperissa on useita muitakin hyviä juttuja, joita en yllä lainannut jo rajaussyistä. Vastapainoksi toki tekstissä on vastaavalla lailla heikkoja hetkiään. Lähtökohdat voisivat kuitenkin olla paljonkin kurjemmat.
Sähän olet ollut nopea kommentoimaan. Ajattelin itsekin ryhtyä hommaan tässä lähipäivinä, mutta voinkin laittaa linkin tänne :)
Tällaista pikakommentointia on melko helppo tehdä, eikä Vampulassa eilisiltana saunan jälkeen ollut parempaakaan tekemistä. ;)
Mainiota analyysiä kuomaseni. Täytyy sanoa, että minuakin hirvittää kuka seuraava ympäristöministeri on ja mitä se saa aikaan (tai on saamatta). Iik! Opiskelijan näkökulmasta paljon hyvää mutta myös huonoa. Toimeentulokirjaukset (opintoraha, tulorajat, tutkijoiden sos.turvan parantaminen) hienoja juttuja. Mielenterveyspalveluiden _varmistaminen_ ja asumispuolella investointiavustuksen lisääminen myös. Samoin duaalimallin selkeä roolitys hyvää. Perusrahoitustakin kasvatetaan hippusen. Lukukausimaksujen mahdollistaminen on hanurista, mutta pelkohan se perseen alla tässä poliittisessa ilmastossa oli että ne tulee. Toivottavasti lukukausimaksukokeilu näyttää, että ei kannata jatkaa.. Toiveajattelua? Ja aikamoisena peikkona pidän myös säätiöiden mahdollista yliopiston hallintomallina. Optimistinen pessimisti (tai toisin päin) sanoisi varmaan, etä on sitä huonompiakin ohjelmia nähty.
Minusta vihreät on saatu hallitukseen mukaan ja hiljaiseksi muutamalla ontolla korulauseella.
Vihreiden salkut takaavat, että mistään merkittävistä ympäristöasioista ei edes keskustella puoluepoliittisilla foorumeilla seuraavien neljän vuoden aikana.
Pieni varaus tosin on esitettävä, sillä Vasemmistoliitto saattaa asiasta taktisessa mielessä oppositiossa innostua.
Niille, joille poliittinen liturgia ei ole äidinkieli, olen tiivistänyt ja avannut hallitusohjelman keskeisiä osia kansankielelle.
http://raukko.vuodatus.net/blog/543580