Tätä se uusi tutkintorakenne teettää. Sain eilen hyppysiini hienolle paperille tulostetun todistuksen, jossa lukee, että “Vesa Johannes Saarinen on suorittanut yliopistojen tutkinnoista annetun asetuksen mukaisen valtiotieteiden kandidaatin tutkinnon“. Tutkintoon sisältyy noin 200 op:n edestä opintoja sosiologiasta, luovasta kirjoittamisesta, filosofiasta tulevaisuuden tutkimuksesta.
Maisterin tutkintoon on aikaa vielä puolisen vuotta, joten ehdin olla hetken verran titteliltäni VTK ennen kuin saan uuden, yhtä hienon paperin, jossa sisältö on samankaltainen, mutta nimike erilainen. Ei kultakelloja, ei käätyjä, ainoastaan muutama sana paperilla. Meritokratiaa puhtaimmillaan.
Vaikka kandintutkinto ei akateemisessa maailmassa kovin ihmeellinen juttu ole, on palkitsevaa saada kouriinsa konkreettinen todistus siitä, että on jotain yliopistovuosiensa varrella tehnytkin. Toisaalta todistuksen myötä mielen valtasi tyhjä, välinpitämätönkin olo: “tässäkö tämä nyt sitten on?”
Vaan tehty mikä tehty. Eilen en suuremmin asiaa juhlinut, mitä nyt illalla kävin lautapelaamassa Turku-visiitille saapuneen Janiikan kanssa Rennossa, myöhemmin Katin kanssa syömässä Turun uudessa Cantina Azteca -meksikolaisravintolassa ja lopulta yksillä Cosmicissa sarjakuvasetien Petteri ja Jouko keralla.
Tänään on arkipäivä, vaikka viikonloppu onkin: pitää pakata tavaraa, jota huomenna vien autolastillisen Helsinkiin. Jännittävää. Akateemisen urhon arkea.
3 kommenttia »
onneksi olkoon!
Oikein paljon onnea herra Valtiotieteiden kandidaatille!
Kiitos, kiitos! :)