Vesa Saarinen

Kesäloma on alkanut mukavasti. Rauhallisesti. Ensimmäiset lomapäivät vierähtivät juhannusta mökkimaisemissa viettäessä. Heti sen perään lähdin Vampulan kautta kuudeksi päiväksi Vienan Karjalaan matkalle, jonka Vienan Karjalan Ystävät ry järjesti.

Matka kulki Suomessa Helsingistä Kuhmoon. Venäjän puolella reitille mahtuivat Kostamus, Jyskyjärvi, Paanajärvi ja Uhtua. Matkan tarkoituksena oli paitsi tutustua Vienan Karjalaan seutuna, myös - ja erityisesti - vanhan kalevalaisen perinteen taitajiin, joita seudulla edelleen asuu. Runonlaulajiin, loitsijiin, kuoroihin.

Reissu oli mahtava, ikimuistoinen. Ja kaikin puolin onnistunut. Mikään ei mennyt mönkään, aikataulut pitivät varsin hyvin ja säät olivat todella suosiolliset (hellettä joka päivä - kyllä kelpasi!). Perinteiden taitajiinkin tutustuin - erityisesti runonlaulajamummot Jyskyjärvellä ja Uhtualla koskettivat taidollaan, suurella sydämellään sekä antaumuksellaan.

Karjalan maa teki vaikutuksen sydämellisyydellään. Ihmiset olivat iloisia, hyväntuulisia ja todella ystävällisiä. Ruokaa ei pöydistä puuttunut, eikä naurua tuvista ja tölleistä. Monista vaikeuksista, kuten vinksahtaneesta ikärakenteesta sekä suunnattomasta, koko Venäjää vaivaavasta alkoholiongelmasta huolimatta ihmiset pienissä kylissä olivat onnistuneet säilyttämään elämänilonsa.

Runonlaulajamummojen ja muiden ihanien ihmisten ohella ihastuin karjalaiseen luontoon ja ympäristöön. Järvet, metsinä pysyneet metsät, pienet hiekkatiet pienine pientareineen, suuret suot ja vapaina kuohuvat kosket hymyilyttivät. Kontrasti Suomen hakkuuaukioihin ja puupeltoihin oli varsinkin rajaseudulla selkeä.

Ihastuin Vienan Karjalaan sen verran, että seudulle lienee palattava uudestaan. Ehkä ensi kerralla reissuun tohtii jo lähteä omatoimisesti? Sitä ennen pitäisi, tosin, hieman venäjän kieltä opetella.

Kuvia reissusta on nähtävillä Facebookissa. Laatu on kehno kiitos Facebookin kelvottoman kuvanpakkausalgoritmin, mutta näkeepä kuvista ainakin vähän maisemaa ja muuta.

Tagit: Karjala, loma, matka, Venäjä

Eurovaalit menivät Vihreiden kannalta oikein hyvin. Kahden mepin tavoite saavutettiin ja vieläpä siinä mielessä kirkkaasti, että Vihreiden paikka ei ollut ensimmäisenä putoamisvaarassa - se 13. meppi on RKP:n Haglund. Kiitos tuloksesta kuuluu paitsi erinomaiselle ehdokaslistallemme, myös väsymättömille aktiiveille, jotka tunteja laskematta jaksoivat tehdä vaalityötä Vihreiden ja suosikkiehdokkaidensa eteen. Näitä vaaleja emme voittaneet rahalla, vaan hiellä ja kovalla jalkatyöllä. Mutta mikäpä siinä, sillä näin hienossa ja ammattitaitoisessa porukassa on hienoa tehdä vaalityötä!

Vaalitulosta juhlittiin Helsingissä, ensin ravintola DTM:ssä ja myöhemmin Vihreiden puoluetoimistolla Fredrikinkadulla. Oli hilpeää - tunnelma oli katossa ja pirskeet jatkuivat aamuun asti. Itse en alkuillasta juhlimaan ehtinyt työvelvollisuuksien vuoksi, mutta loppuillasta ja yötä myöten vähän sain jo rentouduttuakin. Siitä kiitos kuuluu paitsi hyvälle vihreälle seuralle, myös tuoreiden meppien tarjoamalle kuohujuomalle.

Heidi Hautalaa ja Satu Hassia pätevämpää ja kokeneempaa meppikaksikkoa saa Suomesta hakea. Parivaljakon työnjako ainakin viisivuotiskauden alkupäässä on selvä: Hassi jatkaa työtä ilmasto- ja ympäristökysymysten parissa, Hautala suuntautuu demokratia- ja kansalaisoikeuspolitiikkaan. Pistänevät molemmat tuulemaan. Vihreässä euroryhmässä on heidän hyvä työskennellä, sillä sen koko kasvoi liki kaikkialla Euroopassa hyvin menneiden vaalien myötä kymmenellä mepillä.

Arki jatkui heti vaalien jälkeisenä maanantaina paitsi piknikillä ja puoluetoimiston siivousurakalla, myös vaalituloksen analysoinnilla. Yleisfiilis on, että vaalit menivät Vihreiden kannalta hyvin kaikkialla Suomessa. Kannatus kasvoi lähes kaikissa piireissä. Monissa pienissä kunnissa Vihreät vakiinnuttivat asemaansa. Monissa yliopistokaupungeissa meno on suorastaan mairittelevaa. Havainnot lupaavat tulevaisuuden kannalta Vihreille oikein hyvää - vaikka tietenkin suuria haasteitakin on.

- - -

Vaikka Vihreillä meni eurovaaleissa erittäin hyvin, kaikille muille ei aurinko paistanut. SDP:n ja Vasemmistoliiton tilanne on kurja: demarien euroedustajista toinen vaikuttaa olevan kiltisti sanoen hieman kuutamolla ja Vasemmistoliitto ehti jo vaihtaa puheenjohtajansakin - olipa aika episodi sekin.

Jaksamista sinne skaalan punaiseen laitaan. Ystävien, tuttavien ja kollegoiden ilmeistä, kommenteista, kirjoituksista ja keskusteluista päätellen voimia todella tarvitaan.

Tagit: EU, eurovaalit, juhlat, SDP, Vasemmistoliitto, Vihreät

Tänään käytävät eurovaalit ovat ehkä jännimmät vaalit aikoihin. Marginaalit ovat pieniä - Vihreiden toinen europarlamentaarikon paikka saattaa olla aivan muutamista sadoista, jopa kymmenistä äänistä kiinni.

Tänään voi vaikuttaa siihen, minkälaisia tallaajia europarlamentissa seuraavat viisi vuotta istuu - kannattaa siis ottaa kantaa ja äänestää omaa ehdokasta.

Viimeiset päivät puoluetoimistolla ovat menneet vaaleja jännittäessä ja viimeisiä temppuja tehtäessä. Toissaillan sekä koko eilispäivän vietin itsekin pääkaupunkiseudun kaduilla, esitteitä jakaen ja ihmisille jutellen. Vastaanotto oli positiivista ja homma oli hyvässä seurassa hauskaa, vaikka välillä satoi ja tuulikin.

Tänään ei ihmeemmin enää kampanjoida. Tavataan toimiston porukalla puoliltapäivin, syödään, yritetään vähän rentoutua ja ryhdytään iltapäivästä rakentamaan vaalivalvojaisia. Niitä vietetään tänä iltana useammalla paikkakunnalla; Helsingissä DTM:ssä, Turussa Castlessa, Tampereella Tropicana Cafe & Barissa. Lisätietoja täältä.

Tagit: EU, eurovaalit, juhlat, Vihreät

Hannu Salama: Näkymiä kuivaushuoneen ikkunasta on laadultaan epätasainen mutta teemoiltaan kiinnostava novellikokoelma suomalaisista ihmisistä kohtaloineen. Tarinat ovat kauttaaltaan hyvin kirjoitettuja, mutta sisällöllään kaikki novellit eivät vakuuta.

Hanna Kuusela (toim): Puolueiden kriisi - puolueet ja uusliberalismi on lyhytnäköinen ja laadullisesti kehno pamfletti, joka tuntuu väittävän, että koska vasemmistopuolueet ovat kriisissä, kaikki puolueet ovat kriisissä. Ajoittain kirjoittajilta, niin politiikan tuntijoita kuin ovatkin, tuntuu olevan hukassa käsitys siitä, mitä suomalainen politiikka on ja miten sitä tehdään.

Johanna Sinisalo: Linnunaivot on Sinisalon paras kirja sitten Finlandia-palkitun esikoisromaaninsa. Linnunaivot on tarina suomalaisesta luontosuhteesta, koettuna kahden nuoren yhteisten vaelluskokemusten kautta. Joseph Conradin Pimeyden sydän -romaanille ehkä liikaakin kumartava kirja on helppoa, tarttuvaa ja nopeaa junalukemista.

Heinrich Böll: Sankari ja muita kertomuksia on onnistunut novellikokoelma sodanaikaisesta ja -jälkeisestä saksasta. Tarinat kuvaavat koskettavasti ihmisiä, jopa inhimillisyyttä, sekä sodassa että sen jälkeen. Hyvin kirjoitetut ja elämänmakuiset novellit ovat hyvä peruskurssi Böllin koko tuotantoon.

Joseph Conrad: Pimeyden sydän on maalaileva kuvaus siitä, miten erämaa - ja valta - voi saada sivistyneimmänkin ihmisen sekaisin, pyörryksiin. Romaani on kirjoitustyylistään johtuen hieman raskaslukuinen, mutta sisällöltään se on maineensa veroinen - kirjaa lukiessa on helppo matkustaa mielessään erämaan sydämeen.

Mika Waltari: Yksinäisen miehen juna on nuoren miehen matkakertomus Keski- ja Itä-Euroopasta sekä Turkista. Kertomus on lämmin ja henkilökohtainen sekä houkuttelevasti kirjoitettu, mutta ajoittain sen sanoma jää etäiseksi. Kirjoituksen tempo vaihtelee välillä häiritsevästi: joskus tapahtumia käsitellään liian nopeasti, joskus liian hitaasti.

Tagit: kirjallisuus, proosa

Eurovaalien ennakkoäänestys on ollut vauhdissa jo muutaman päivän. Eletään sitä ihanaa vaalienalusaikaa, jolloin katujen varret ovat täynnä paitsi esitteitä tarjoavia ehdokkaita tukiryhmineen, myös kaikenmoisia julisteita, tarroja, plakaatteja ja muita mainoksia, jotka kehuvat erinomaisia ehdokkaita kaikista puolueista.

Jos mainokset keräisi kasaan, syöttäisi ajattelevaan koneeseen ja katsoisi, mitä ulos tulisi, todennäköisesti tuloksena olisi mediaanimainos keski-iän jo ylittäneestä miehestä, joka hymyillen toteaisi olevansa “suomalainen asiantuntija Eurooppaan”.

Suomalainen. 1) SDP, Keskusta ja Kokoomus ovat säikähtäneet perussuomalaisten kasvua. Kaikkien suurten puolueiden ovista ja ikkunoista vuotaa kannatusta persuille. 2) Ei tarvitse olla kummoinenkaan politiikan tarkkailija havaitakseen, että suomalaisilla ei ole tuon taivaallista hajua siitä, mitä EU:ssa tehdään, mitä Euroopan Parlamentissa päätetään tai ylipäätään siitä, miten päätöksiä edes tehdään. Niinpä lienee helpointa kampanjoida alhaisimman yhteisen nimittäjän - suomalaisuuden kautta. Että Suomen etua siellä herrojen Euroopassa. Huh hah hei.

Asiantuntija. Koska Alexander Stubb sai hurjan paljon ääniä asiantuntijakampanjallaan, perusehdokas yrittää kaikin keinoin korostaa sitä, miten asiantunteva ja täydellisen pätevä on. Siitä huolimatta, että sen varsinaisen EU-asioiden tuntemuksen kanssa on vähän niin ja näin. Jotta äänestäjä vakuuttuisi, mainoksessa listataan kaikki vähänkään kansainvälisiltä vaikuttavat pikkupuuhat - sekä mahdolliset kielitaidot ja ulkomaalaiset puolisotkin.

Aitoja asiantuntijoita - pahoitteluni subjektiivisen epämääräisestä määritelmästä - vaaleissa toki on vaikka millä mitalla. Vihreiden listalla heitä on lukumääräisesti eniten. Muutenkin Vihreitä kannattaa näissä vaaleissa äänestää, sillä me emme aja silmät kiinni kohti “Suomen etua”. EU:ssa on toimittava myös “Suomen etujen” vastaisesti - esimerkiksi taistelussa ilmastokriisiä vastaan.

Olen ollut huomaavinani, että eurovaalia pukkaa. Ennakkoäänestys alkaa tänään keskiviikkona - äänestää voi vaikkapa monissa posteissa, kirjastoissa ja kauppakeskuksissa. Jos kannatat Vihreitä, äänestä eurovaaleissa Vihreitä - lue hyviä syitä vaikkapa Vihreiden sivuilta.

Vihreillä on vaaleissa erinomainen ehdokaslista - maan kovatasoisin, väitän. Listaltamme voisi valita useammankin upean ehdokkaan. Itse en ota julkisesti kantaa siihen, ketä ehdokasta äänestän tai keitä suosittelen, mutta eipä sen väliä - eiköhän ehdokasjoukostamme jokainen löydä itselleen sopivan ehdokkaan!

Vaaleissa meillä on jännät paikat. Kahden mepin tavoitteemme on realistinen, mutta se vaatii paljon töitä. Tarvitsemme paljon ääniä ihmisiltä, jotka ajattelevat vihertävästi. Parhaamme olemme yrittäneet ja yritämme tehdä - rahalla emme vaaleja voita, mutta ilolla ja innolla kylläkin.

Äänestämään siis, mars mars!  :-)

Toukokuu. Keväinen, kaunis, vähän turhan tuulinen.

Lähestyvät eurovaalit, viime viikonloppuna Jyväskylässä järjestetty puoluekokous, sitä ennen ympäri maata järjestetty Vihreä Suomi -kiertue, Vihreiden verkkosivu-uudistus ja monet muut etupäässä töihin liittyvät askareet ovat pitäneet kiireisenä.

Nyt pahimmat melskeet alkavat onneksi olla jo takana, ja eurovaalikampanjatkin ovat siirtyneet puoluetoimistolta kaduille. Vaikka tehtävää vielä on vaikka millä mitalla, kesään päin kuitenkin mennään. Kesälomalle on tarjolla jos jonkinlaista mukavaa puuhaa, joten odottamisen arvoisia asioita riittää.

Huono äänestystulos:

Euroopan parlamentti päätti, että on ihan okei jatkaa eläinkokeita kädellisillä apinoilla. Parlamentti päätti myös, että koe-eläinten toistuva, pitkäaikainen käyttö eläinkokeissa on sekin ihan okei.

Äänestystulos on suuri pettymys eläinsuojelu- ja eläinoikeusjärjestöille, eläinten ystäville kaikkialla Euroopassa - ja tietenkin myös meille Vihreille. Vaikka koe-eläindirektiivissä on joitakin pieniä parannuksia nykytilassa, eläinsuojelujärjestöjen huomio siitä, että eläinten oikeudet jäivät lääketeollisuuden lobbausvoiman jalkoihin, pitää täysin paikkansa. Europarlamentilla olisi ollut mahdollisuus tehdä hyvä, eläimiä ja elämää kunnioittava päätös. Siihen se ei kyennyt.

Tulevissa, ensi kesän eurovaaleissa kannattaa miettiä, miten äänensä sijoittaa. Tässä äänestyksessä suomalaiset mepit hajaantuivat laidasta laitaan. Eläinkokeiden rajoittamista kannattivat Satu Hassin (vihr) lisäksi keskustalaisista Takkula ja Virrankoski, kokoomuksesta Sirpa Pietikäinen ja demareista Riitta Myller.

Eläinkokeiden jatkamista nykyisellään kannattivat mepit Jäätteenmäki, Lax, Pohjamo,  Seppänen, Itälä, Korhola, Siitonen, Vatanen ja Paasilinna.

Hyvät vassarilukijani -  mitä ihmettä se teidän Seppänen tekee tässä porukassa?

Lisätietoa SEY:n ja Animalian tiedotteesta, äänestystulokset Satu Hassin oivasta äänestysseurannasta. Lue myös Hassin blogimerkintä aiheesta.

Hyvä äänestystulos:

Vastoin monia ennakko-odotuksia, europarlamentti hylkäsi telecoms packageen ujutetun kompromissiehdotuksen ja piti kiinni sananvapaudesta netissä. Parlamentin aiempi päätös siitä, että kansalaisen verkkoyhteyden katkaisemiseen tarvitaan oikeuden päätös, pysyi kaikesta lobbauksesta huolimatta voimassa. Päätös tarkoittaa sitä, että esimerkiksi vertaisverkkosivuilla vierailu ei voi johtaa nettiyhteyden katkaisemiseen ilman oikeuden selvää päätöstä.

Tässä asiassa Vihreiden toiminnasta sopii olla rinta rottingilla. Se, että telecoms packagen käsittely meni niin hyvin kuin meni, on pitkälti vihreän parlamenttiryhmän ansiota.

Asiasta lisää vaikkapa Satu Hassin tiedotteesta.

Tagit: eläinten oikeudet, EU, tietoyhteiskunta, Vihreät

Jotakin uutta. Näin tänään puoluetoimistolla ensiversiot vihreiden tulevista eurovaalikampanjajulisteista. Ne olivat hienoja. Uudenlaisia, erilaisia, rohkeita, yllättäviä - osuvasti vihreiden näköisiä. Tällä hetkellä jälkikäsittelyvaiheessa olevat julisteet ilmestyvät kaduille toukokuussa.

-

Jotakin vanhaa. Viime syksyn kunnallisvaaleissa keskusta käytti vaalimainoksissaan kuvakieltä, johon valittu vihreän värin sävy oli suoraan vihreiden brändistä. Keskusta yritti viherpestä konservatiivi-imagoaan, rakentaa puutarhakaupunkimalleja, tavoitella urbaaneja nuoria.

Nyt tuuli on kääntynyt. Eurovaaleissa keskusta ratsastaa Urho Kekkosella - ja aivan vakavissaan. Politiikassa kepu puhuu Suomen kansallisten etujen härskistäkin puolustamisesta, kotiin päin vetämisen ja pekkarointipolitiikan välttämättömyydestä. Kampanjaviisuna veivataan Iki-Kiannon Nälkämaan laulua oikein Kainuun vimmalla. Enää ei keskusta edes yritä tavoitella vihertäviä city-äänestäjiä, vaan puolue yrittää saada omat konservatiivisymppaajansa pysymään puolueen kannattajina. Ratkaisu on keskustalta fiksu - vain näin puolue voi pysäyttää kannattajiensa valumisen perussuomalaisiin.

Mitä mahtavat tehdä demarit? Vielä ei rikkaimman oppositiopuolueen kampanjasta ole ajatuksia ulos tihkunut. Itse veikkaan, että taloustaantumassa ja perussuomalaisten puristuksessa myös SDP:n viherpesu jää eurovaaleissa vähiin. Jos keskusta palaa juurilleen junttipuolueena, palaako SDP työmiehen ja ammattiyhdistysliikkeen asialle?

-

Jotakin lainattua, jotakin sinistä. Tanskalainen punaviherpuolue SF tuplasi kannatuksensa maansa parlamenttivaaleissa. Kampanjan tehnyt kansainvälinen mainostoimisto, Wasabi, onnistui tekemään tylsäksi ja taantumukselliseksi leimautuneesta puolueesta raikkaan ja nuorekkaan. Se tapahtui muun muassa uudenlaisen kuvakielen avulla. SF:n kampanjalle ominaisia graafisia elementtejä olivat sinertävät ja siniharmaat taustat, sekä “leikatut”, valkoreunaiset kuvat puoluejohdosta. Siis tällaiset.

Suomessa vasemmistoliitto kamppailee jatkuvasti putoavien kannatuslukujen kanssa. Puolue odottaa Paavo Arhinmäestä pelastajaa, joka paitsi muuttaa veden kiljuksi, myös pompsauttaa ukkoutuvan puolueen takaisin hallitukseen. Sitä ihmettä varrotessaan Vasemmistoliitto lainaa SF:n menestyksestä sen minkä voi - kuvakielen. Siksi vasemmistoliiton kampanjaan ovat ilmestyneet sinertävät ja siniharmaat taustat sekä “leikatut”, valkoreunaiset kuvat puoluejohdosta. Siis tällaiset.

Kuriositeettina mainittakoon, että SF liittyi tovi sitten Euroopan vihreiden jäseneksi. Se on siis vihreiden sisarpuolue Euroopan vihreiden kautta. Samalla SF on myös vasemmistoliiton sisarpuolue, sillä SF kuuluu tällä hetkellä europarlamentissa samaan GUE/NGL -ryhmään kuin vasemmistoliitto. Miten lienee kesän vaalien jälkeen?

Toisena kuriositeettina: SF:n voittoisan kampanjan tehnyt Wasabi on näissä eurovaaleissa Euroopan vihreiden mainostoimisto. Kesäkuussa nähdään, kykenevätkö Euroopan vihreät Wasabin johdolla samanlaiseen suoritukseen kuin SF Tanskassa.

-

Lopuksi lupaus. Vasemmistoliittolainen vaikuttaja, turkulainen Mirka Muukkonen ehdotti Varsinais-Suomen vasemmistoliiton kokouksessa, että puolue voisi valjastaa Hertta Kuusisen kampanjakasvoikseen - käyttäähän Keskustakin Kekkosta.

Lupaan, että Vihreät eivät käytä eurokampanjassaan esimerkiksi Ville Komsin tai Arndt Pekurisen kasvoja. Taaksepäin tuijottamisen sijaan katsomme eteenpäin; haluamme rakentaa tulevaisuutta. Maapalloa, jossa olisi hyvä kaikkien elää. Sitä työtä tehdään tässä ajassa ja huomista varten - ei menneisyyden kasvoja kumartamalla, lippuja marssien heiluttelemalla tai vanhempiemme aikaisia kupletteja veisaamalla.

Tagit: Keskusta, politiikka, SDP, vaalit, Vasemmistoliitto, Vihreät

Viime vuoden loppusyksystä Vihreiden puoluetoimistolle kokoontui joukko innokkaita vihreitä toimijoita, joiden mielestä puolueen tiede- ja teknologiapolitiikassa oli parantamisen varaa. Yksi Kasvi ei vielä kesää tee, vaan tarvitaan laajempaa vääntövoimaa ja kokonaisvaltaista näkemystä tieteen ja teknologian yhä lisääntyvästä poliittisesta merkityksestä, perustavassa kokouksessa (jossa mainittu kansanedustajakin oli läsnä) pohdittiin.

Ajatuksena oli erityisesti tuoda entistäkin väkevämpää tietoyhteiskuntanäkemystä puolueeseen sekä tarjota valtakunnallinen, mukava yhdistys sellaisille vihertäville ihmisille, joiden sydäntä lähellä ovat erityisesti tietoyhteiskunta- ja verkkoteemoihin liittyvät poliittiset kysymykset. Nettikulttuuri, sananvapaus, digitaaliset oikeudet, kansalaisoikeudet verkossa, tekijänoikeus- ja patenttikysymykset - tiedätte kylä.

Tästä kaikesta syntyi tieteen ja teknologian vihreiden yhdistys - Viite. Sen tarkoitus on - suoraan sääntöjä siteeraten

• edistää toiminnallaan vihreitä arvoja: luonnon- ja ympäristönsuojelua, kestävää kehitystä, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta;

• tarjota jäsenistönsä asiantuntemus puolueen käyttöön päätöksenteon ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen tueksi;

• edistää korkeatasoisen ja objektiivisen tutkimustiedon käyttöä päätöksenteon pohjana;

• edistää kansalaislähtöisen tietoyhteiskunnan toteutumista;

• edistää tutkimusta sekä ihmisen ja ympäristön hyvinvointia edistävän tekniikan käyttöönottoa;

• edistää kriittistä keskustelua tieteen ja teknologian roolista yhteiskunnassa;

• toimia viiteryhmänä, keskustelun herättäjänä ja yhdyssiteenä.

Viite, nörttivihreiksikin lempeästi kutsuttu yhdistys, on mukava paikka toimia. Voin suositella - olen toiminut yhdistystä perustettaessa Viitteen yhdistettynä sihteerinä ja tiedottajana.

Viite hyväksyttiin puolueen jäseneksi viime lauantaina. Se tarkoittaa sitä, että yhdistyksen toiminta voi viimeinkin varsinaisesti käynnistyä. Tänä vuonna keskitytään periaateohjelmatyöhön, jäsenhankintaan ja yhdistyksen perustojen valamiseen.

Näillä mainossanoilla toivotan kaikki vihertävät nörtähtävät ystäväni ja tuttavani ja kaikki muutkin blogin lukijat lämpimästi tervetulleiksi yhdistyksen jäseniksi, joko aktiivisesti rakentamaan vihertävämpää, vapaampaa ja avoimempaa tietoyhteiskuntaa ruohonjuuritasolta ponnistaen, tai vain sähköpostilistoille hengaamaan ja muuten vaan toimintaa tukemaan. Paljon jäsenyys ei maksa - 10 euroa vähävaraisilta, 25 euroa muilta vuotta kohden. Jäseneksi voi liittyä täällä. Mukaan voi tulla myös, vaikka olisi jo jonkin muun Vihreiden jäsenyhdistyksen jäsen - joko rahallisesti tukemalla tai muuten vaan matkaan hyppäämällä.

Yhdistyksen kotisivuihin osoitteessa viite.fi kannattaa myös tutustua - vaikka sivut ovatkin vielä rakennusvaiheessa. Ystävällinen IRC-kanava onpi #viite ja Facebook-ryhmäkin löytyy.

Tulkaahan siis mukaan menoon! Kaikkia, väkeä kaivataan!

Tagit: politiikka, tietoyhteiskunta, Vihreät

Kiirettä on pitänyt, mutta sellainen on maailman tola. Olen nähnyt Brysselin jälkeen ainakin Helsinkiä, Turkua, ystäviä, liian vähän unia ja liian paljon nälkää. Onneksi jano ei ole päässyt yllättämään.

Päättyvällä viikolla tein onnistuneen visiitin Turkuun. Isälläni oli keskiviikkoiltana runokirjan julkaisujuhlat Pienessä Kirjakaupassa (josta ylälaidan kuva).  Juhla oli hyväntuulinen, rauhallinen ja leppoisa - oli soittoa, lausuntaa, haastattelua, luentaa, laulua. Runokirjan, nimeltä Enkeli olkapäällä, löytänee kaupoista ja kirjastoista. Se sisältää kuutisenkymmentä sivullista lyhyitä, aforistisia, naivistisia riimirunoja - sopivat koko perheelle, mutta eivät ehkä tylyille tosikoille.

Julkaisujuhlan jälkeisenä päivänä tapasin sosiologiystäväni Aapon ja Anniinan. Oli ihanaa unohtaa työt muutamaksi toviksi, istua Proffan Kellarissa päiväoluella ja jutella niitä näitä opiskelusta, työstä, elämästä ja kaikesta kunnollisesta. Syödä piispanmunkkia Naantalin Aurinkoisessa,  katsella sulanutta Aurajokea.

- -

Työviikon kohokohtia olivat perjantain ehdokasjulkistus ja lauantain puoluevaltuuskunta. Järjestimme perjantaipäivänä puoluetoimistolla hieman tavallista isomman lehdistötilaisuuden tarjoiluineen kaikkineen ja esittelimme medialle kolme uutta euroehdokastamme - Tarja Cronbergin, Umayya Abu-Hannan ja Pasi Toiviaisen. Ehdokaslista on nyt yhtä, aivan pian julkaistavaa hyvää nimeä vaille täysi. Se on, vaatimattomasti sanoen, kaikkien puolueiden listoista kovatasoisin ja asiantuntevin. Päteviä ehdokkaita löytyy joka makuun - runsaudenpulaksi saakka.

Lauantaina puoluevaltuuskunta keskusteli Eurooppa-ohjelmasta (sic) ja vesipoliittisesta linjapaperista. Välitin kokouksen sisältöä ahkerasti Vihreiden Twitteriin, videoin ja valokuvasinkin. Välillä kävin nauttimassa Länsipuron Jannen väsäämää herkullista kasviswokkia Narinkkatorin sirkusmielisessä kampanjatapahtumassa. Aurinko paistoi, mutta tuulta olisi voinut olla yhtä viimaa vähemmän.

Tagit: arki, eurovaalit, kirjallisuus, Turku, Vihreät, ystävät

Vihreiden euroehdokkaat, puoluetoimiston työntekijät ja muutamat muut vihreät toimijat viettivät viime viikonvaihteen Brysselissä, Euroopan vihreiden kongressissa sekä eurovaalikoulutuksessa. Siellä olin siis minäkin puoluetoimistoduunarin ominaisuudessa - torstaiaamusta tiistai-iltaan asti.

Reissu oli antoisa mutta rankka. Antoisa siinä mielessä, että opin jälleen paljon uusia asioita Brysselistä sekä EU-politiikasta. Tuntuu, että vähitellen alan sisäistämään Euroopan Unionin toimintaa ja päätöksentekoa sekä unionin toimintaan liittyviä nyansseja. Reissu oli antoisa myös siksi, että se toimi mukavana, ryhmäyttävänä kokemuksena: euroehdokkaat saivat intoa omiin kampanjoihinsa ja valtavasti tietotaitoa politiikan tekemiseen, riippumatta siitä, pääsevätkö läpi vaaleissa vai eivät. Antoisaa oli sekin, että Euroopan Vihreät hyväksyivät kongressissa yhteisen election manifeston. Sitä ohjelmaa myös suomalaiset Vihreät käyttävät tulevissa Eurovaaleissa.

Matka oli rankka paitsi siksi, että se kesti monta päivää, myös siksi, että sain sunnuntai-iltana jonkin kurjan taudin. Vointini sunnuntai-iltana ravintolassa oli kamala, ja muuttui siitä vain kehnompaan suuntaan. Maanantain kärvistelin kunnon kuumeessa, ja tiistainen paluumatka Brysselistä Helsinkiin oli särkylääketokkurankin läpi tuskallinen. Olo ei helpottanut keskiviikkona, ja torstainakin vielä olin ihan pihalla. Vasta eilen, perjantaina, pystyin syömään kiinteää ruokaa ensimmäisen kerran moneen päivään ja tunsin oloni iltaa myöten edes etäisesti terveeksi.

Sairastelusta huolimatta Brysselissä oli, kuten aina, mukavaa. Pidän kaupungista, sen tyylistä ja tunnelmasta, vaikka siellä yhä mielestäni on ihan liikaa roskaa ja likaa sekä autoja. Ruoka oli herkullista, viini oli edullista ja viherseura mainiota. Ranskaakin opin - kaksi sanaa.

-

Kongressilauantaina Belgian vihreät olivat järjestäneet mukavan iltajuhlan herkkuineen kaikkineen brysseliläisessä taidehallissa. Ennen kongressia, välillä sen aikanakin, huhuttiin, että juhliin olisi incognito saapumassa kaikkien seurapiirihyvisten ykkösfrendi, Bono.

Ei tullut Bonoa, vaan saatiin Thom Yorken veli. Vähän kuin siinä sadussa: ei tullut takkia, tulikin nivuskukkaro. Vai mikä se nyt oli.

Tagit: Bryssel, EU, matka, sairastelu, Vihreät